VUODET

ANNIE ERNAUX : VUODET

215s.

Gummerus 2021

Alkuteos: Les Années // 2008

Suomennos: Lotta Toivanen

Pyydetty arvostelukappaleena

Kun lukee jotain todella sykähdyttävää, älykästä ja hengästyttävän kirkasta, kadottaa herkästi omat sanat. Huomaa, että tapa kertoa ei koskaan tule yltämään sen tasolle, mistä yrittää kertoa, eikä sitä tyyliä ja tapaa saa kiinni, täysin tavoitettua, kun ei oikein saa sitäkään, miksi jostain on tullut itselle näin suurta ja tärkeää. Sanat pakenevat määritelmiä, kirja kykyä tulla arvostelluksi. Lopulta on vain sivu toisensa jälkeen, pieniä muistilappuja lähes jokaisella aukeamalla, hiljaisuutta ja ihailua, kirjaan täydellistä uppoamista. On Vuodet ja vuodet 1940–2008, yhtaikaa edessä ja jonkun toisen muistoissa.

Vuodet uppoaa jollain herkällä tavalla siihen autofiktiivisen, muistelmallisuuden ja henkilökohtaisuuden maailmaan, johon kaikki kirjat viime aikoina, ja silti se on aivan omassa sarjassaan, omanlaisensa, uniikki. Ernaux kuljettaa lukijansa koko elinhistoriansa läpi aina sotaa käyvästä, miehitetystä Ranskasta vuosituhannen ensimmäiselle vuosikymmennelle, jossa vauhti kiihtyy kiihtyy kiihtymistään ja uutuuksista on tullut jo niin normaali osa elämää, että koko sana alkaa menettää merkitystään. Ernaux on kuvien tyttö 1940-luvulla, 1980-luvulla, 1990-luvulla, Vuodet on kuin pino valokuvia, joiden avulla kertoja palaa hetkiin, tai ainakin niiden hetkien vierelle. Vuodet on yhtaikaa Ernaux'n ja koko Ranskan historia edelliseltä vuosisadalta, se on se klassinen henkilökohtaisen ja poliittisen risteyskohta, yksityinen, mutta yhteiskunnallinen, mutta taas: aivan omalakisella tavallaan, ei niin kuin jokatoinen kirja nykyään. Ei päälleliimatusti, ei siksi, että näin nyt tarinat kuuluu kertoa, ei, se on paljon enemmän ja syvemmin. Vuodet on kuin kollektiivinen muisti, mitä vahvistaa entisestään Ernaux'n käyttämä, äärimmäisen hienosti toimiva me-kertoja, sivusta katsovasti itseään häneksi kutsuva, jonka kanssa me kuljemme kuitenkin yhdessä, vierekkäin, sunnuntailounailta mielenosoituksiin, salaisiin aborttitiloihin, luokkanousuun ja hylättyjä laukkuja metrossa katseella etsiviin suurkaupunkilaisiin.

Laputin pienillä muistilapuilla Vuosista jotain lähes jokaiselta aukeamalta. Ernaux'n kieli on kaunista, se ei kompastu koukeroihin, mutta tuo eloon koko historian, ne vuodet, joita hän täällä on elänyt, seurannut, yhden henkilön kautta nähtynä ja silti yhteisöllisesti hahmotettuna. Ernaux'n huomio on kiinnittynyt niin teräviin yksityiskohtiin, että koko Ranskan lähihistoria saa uuden näkökulman, filosofit esiintyvät, kertovat, kuolevat, poliitikot hallitsevat ja menettävät hallinnan. Yhteiskunta liikkuu ja aaltoilee, siltä odottaa koko ajan enemmän, mutta suurimmat asiat tapahtuvat aina kun niitä ei odota. Naiseus on yhtaikaa pieni vankila, silti lohdullinen ja helppo malli, se kasvaa ja suurenee sitä mukaa kun aika kasvaa ja suurenee, yhteiskunta mullistuu, hallitukset vaihtuvat ja ihmiset ovat eri syistä kaduilla. Asenteet erilaisuutta, maahanmuuttajuutta, arabeja ja köyhiä kohtaan ovat olemassa, mutta kiihtyvät ja kiristyvät, poliitikot ottavat ihmisjoukoista keppihevosia, eikä sitä vastusta kukaan. Historia kieputtaa itseään, se löytää samat asiat uudelleen ja uudelleen, kuvitellen joka kerta olevansa ensimmäistä kertaa asialla. Välissä risteilee kulttuuria, elokuvia, musiikkia, ranskalaisia tv-julkimoita, sellaisia, joita en tunne, mutta joiden vastaavat osaan omalta elinajaltanani samaan tapaan nimetä, joiden nimeen osaa kiinnittää kokonaiset kulttuurivaiheen. 

Ernaux kirjoittaa sellaisella älyllä ja terävyydellä, etten hetkeen ole tällaiseen kirjaan törmännyt. Lisään Vuodet elämäni kirjojen joukkoon, sinne, jossa on jo Rachel Cuskia, Maggie Nelsonia ja Vigdis Hjorthia. Annie Ernaux'n Vuodet on saatu suomeksi yli kymmenen vuoden viiveellä, mutta tämän kirjan kääntäminen on ehdottomasti jonkinlainen, suurikin, kulttuuriteko. Lotta Toivasen käännös on äärimmäisen kaunis, kuten Jenni Noposen suunnittelemat kannetkin. Olen äärimmäisen onnellinen, että tämä kirja on tässä. Minulla. Aina käsillläni.

Helmet-haaste 2022: 26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin