MITÄ SUOMI LUKEE?

*Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Kirjakauppaliiton & @mitasuomilukee kanssa.

Kirjakauppaliiton Mitä Suomi lukee? -listaukset ovat saaneet uuden ilmeen, ja kokeneet kauniin muutoksen noin muutenkin. Lukeminen digitalisoituu siinä, missä muukin maailma, ja nyt uusiin listauksiin ovat päässeet mukaan myös sähkö- ja äänikirjat. Tammikuun TOP 10 luetuimmat ja kuunnelluimmat kirjat ovat olleet seuraavat:

01  Carl-Johan Forssén Ehrlin : Kani joka tahtoi nukahtaa // Otava

02 Lena Bivner : Helvetti, jota kutsuin rakkaudeksi // Ordberoende förlag 

03 Beth O´Leary : Törmäyskurssi // WSOY

04 Meri Valkama : Sinun, Magrot // WSOY

05 Mika Mölsä : Prosenttijengit // Otava

06 Juhana Salakari & Jii Roikonen : Vitsipitsa – täytteenä Ella ja Helmi // Otava

07 Ryhmä Hay – Pennut pelastavat meriolion // Otava

08 Ryhmä Hau – Pennut pelastavat valtaistuimen // Otava

09 Laura Arffman & Lotta Hintsa : Lotta Hintsa – Elämäni vuoret // StorySide

10 Carl-Johan Forssén Ehrlin : Traktori joka tahtoi nukahtaa // Otava

Listoja on ollut hauska penkoa, ja ihana huomata miten esimerkiksi TOP vitoseen mahtuu kaikkea niin lastenkirjallisuudesta moottoripyöräjengeihin kuin kotimaisesta kaunosta käännösviihteeseenkin. Lukukattaus näyttää suomalaisten lukutottumusten monipuolisuuden: jos aina ihanasti hitiksi nousseiden lastenkirjojen lisäksi tarkastelee muita luetuimpia, kiinnostaa meitä selkeästi niin tieto- kuin kaunokirjallisuuskin. Erityisesti minua kiinnostaa mukana oleva Lotta Hintsan Elämäni vuoret äänikirjana parhaiten toimiva teos vuorikiipeilystä sekä Finlandia-taistoissakin mukana viime vuonna ollut, yleisön selvästi omakseen ottama Meri Valkaman Sinun, Margot. Jälkimmäinen minulla odottaakin lukuvuoroaan kunhan tämän perheeseen ostetun joululahjakirjan vuoro on viimein tänne luokseni Helsinkiin tulla.

Kirjablogeissa ja kirjagramissa harmitellaan usein lukemiston päällekkäisyyttä, sitä että kaikki tuntuvat kerralla lukevan samoja kirjoja. Laajemmin se toki varmasti saattaa pahimmillaan kapeuttaa lukemistoa, mutta toisaalta näitä valtakunnallisia listoja selatessa huomio kiinnittyi siihen, että jokaisella kuplalla lienee omat hittinsä, ja ajan trendit sekä ilmiöt kiinnostavat yleisesti varsin laajallakin skaalalla. Jos haluaa pysyä mukana kirjakeskustelussa, toisinaan on toki luettava samoja kuin muutkin, onhan lukeminen parhaillaan juurikin yhteisöllinen, keskusteleva ja yhdistäväkin harrastus. Myyvin kärki toki voi olla kuukaudesta ja vuodesta toiseen välillä kapeahkokin, mutta kyllä me onneksi vielä lukea osaamme. Ja tokihan sen taidon ylläpitoon ei niinkään ole väliä mitä lukee. Kunhan lukee. Kirjallisuus kuuluu meille kaikille, ja listojen moninaisuus muistuttaa, että lukijoitakin on moneksi.