KALTAINEN VALMISTE

SUVI AUVINEN : KALTAINEN VALMISTE

208s.

Kosmos 2021

Saatu arvostelukappaleena

Kun Suvi Auvinen sanoo, kirjoittaa tai twiittaa jotain, sanoo, kirjoittaa tai twiittaa Suvi Auvinen, eikä ajatuksen sisältöön enää osata pureutua. Päivystävänä anarkistina, aktivistina ja yhteiskunnallisena vaikuttajana tunnettu Auvinen on hahmo, jonka taustalta inhimillisyys on helppo karsia, jotta häntä kohtaan on helpompi hyökätä. Jotta ajatuksista saadaan rakennettua parempia olkiukkoja, jotta sanomaa ei tarvitsisi ottaa vakavasti. Kun Auvinen puolustaa markkinatalouden lainalaisuuksiin nojaavaa Oatlya sen taustalla olevista suursijoittajista huolimatta, ei keskustelu käänny Oatlyyn tai suursijoittajiin, vaan Auvisen henkilökohtaisiin yhteyksiin kyseiseen yritykseen. Kun Auvinen pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnallisesti, ei huomio pysy Auvisen sanomassa, vaan esiin nousee kortti siitä, että Auvinen on töissä kokoomustaustaisessa viestintäyrityksessä. Ja kun Auvinen kirjoittaa kirjan, ei enää luetakaan sitä mitä Auvinen sanoo, vaan valtakunnallisessa päivälehdessä ruoditaan sitä, millainen Auvinen on. Joten luepa siinä sitten arvovapaasti Suvi Auvisen ajatuksia, kun jopa arvoneutraalia mediaa larppaava Hesari alittaa jo vasemmistokeskustelussa valmiiksi kovin alhaalla olevan rimansa eikä näe ajatuksia ajattelijalta.

"Sanoipa sitten että poliisi, työ tai parisuhteet kaipaavat ravistelua, ihmiset vastaavat heti että NO MIKÄ SITTEN ON SE PAREMPI VAIHTOEHTO? Ei voi olla niin, ettei nykyistä järjestystä saa kritisoida, jos ei ole esittää puolueohjelmaa sitä korvaamaan. Anarkismin idea nimenomaan on se, että minä en päätä, sinä et päätä, puolue tai liike ei päätä siitä, mikä olisi hyvä. Sen sijaan me yhdessä päätämme. Johtajan äänestäminen ei ole yhdessä päättämistä."

Auvisen esseekokoelma Kaltainen valmiste on ylläolevasta asetelmasta johtuen itsellenikin hieman sellainen ensisijaisesti kirjailijansa kirja. Anarkismin kasvo, höystetty pienellä ennakkoasenteella. Asenteista on kuitenkin osattava luopua, henkilökuvasta päästettävä irti. Ja sen Auvinen kirjoittajana, kirjailijana, tekee helpoksi: kun Kaltaista valmistetta alkaa lukea, uppoaa yhtäkkiä salaliittoteorioiden maailmaan, vakoojapuluihin, symboliikkaan, omaelämäkerrallisuuteen, aktivismiin ja anarkismiin sellaisella tarkkuudella, että harvoin esseitä tulee ihan näin intensiivisesti edes luettua. Auvinen kuljettaa lukijaa mukana elämänsä käänteissä, mutta tekee klassisesti niistä henkilökohtaisista kokemuksista suurempia, poliittisempia, anarkistisempia. Omien kokemusten käyttäminen tuo mukaan jotain samastumisen kaltaista, mutta Auvisen nokkeluus ja terävä itsereflektio pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei tässä nyt pysähdytä vain huokailemaan yhden aktivistianarkistin elämäntarinalle. Tässä pysähdytään jonkin suuremman äärelle, ja se joku suurempi on solidaarinen rakkaus kaikkea elävää kohtaan.

"Ajatus todellisuudesta ilman kontrollia on vaaralinen mutta kiehtova. Ihmistä ei voi vapauttaa kukaan muu kuin ihminen itse. Viimeinen kaltainen valmiste, josta voi päästä eroon, on häpeä."

Auvinen ei erottele solidaarisuuden ulkopuolelle ketään, vaan esseitä yhdistää laajempi ajatus siitä, ettei tasa-arvo ole jotain vähän enemmän jollekin vaan tasapuolisesti kaikkea kaikille. Auvisella on ollut omanlaisensa tie ideologiansa toteuttamiseen, ja nämä älykkäät esseet ovat osa sitä: ne purkavat valtaa paikoista, joissa emme ole sitä edes huomanneet olevan, pilkkovat normatiivisuutta rakenteista, joissa se on ollut vuosikausia piilossa. Kun Auvinen pilkkoo ministeriötasoisen ääriliiketutkimuksen paloiksi, ja nostaa esiin valtiollisesti hyväksytyn ajatusmallin siitä, että äärioikeiston väkivaltaisuus nähdään samantasoisena rikkeenä äärivasemmiston tarrojen liimailun kanssa, ollaan varsin vahvasti vallan ytimessä. Sen vallan, jota käyttämämme kieli rakentaa jatkuvasti uudelleen ja uudelleen. Sen joka on niin vahvoina lonkeroina olemassa, että koko ajattelumme on kyllästetty sillä.

x

Luin alkuvuodesta ehkä pitkästä aikaa eniten tajuntani mullistaneen feministisen esseeteoksen, Minna Salamin Aistien viisauden, ja olen huomannut katsovani maailmaa, valtaa ja valtasuhteita sen jälkeen jatkuvasti hieman erilaisessa valossa. Uutta järjestystä, sitä aitoa lopputulosten tasa-arvoa, ei saavuteta pelkästään tökkimällä olemassa olevia valta-asetelmia, vaan kielellistämällä muutos; elämällä muutos. Häpeän ja vallan vastakohta ei ole häpeämättömyys ja vallattomuus, vaan rakkaus ja solidaarisuus. Radikaalein teko ei ole vastata valtaan vallalla vaan rakkaudella. Suurinta muutosta ei saada aikaan (pelkästään) kritisoimalla olemassa olevaa, vaan toimimalla aktiivisesti solidaarisuuden kautta kohti uudenlaista tapaa toimia. Aktiivinen muutos vaatii aktiivisia toimia, mutta niin, että kohteena on muuttuva maailma, ei rakastuminen omaan aktivismiinsa. Ja siitä Salamin lisäksi kirjoittaa upeasti myös Auvinen. Näiden kahden ajattelijan jalanjäljissä myös oma työ, ajatusmaailma ja vähän arvomaailmakin vahvistuu. Pieni askel kerrallaan. Yksi vallattu talo, muutettu kertomus ja haltuun otettu tila on alku. Alku jollekin uudelle tavalle toimia. Sillä valta on valtaa, vaikka se toimisi esimerkiksi feminismin sisällä. Valtasuhteiden kääntäminen päälaelleen ei ole muutos, se on vain järjestyksen vaihto. Ja siitä ei anarkismissa, feminismissä saati solidaarisuudessa lopulta koskaan ole kyse. Se ei ole tasa-arvoa, se on vain sama asia erilaiseen kaapuun piilotettuna. Joten ensimmäinen askel on luopua vallasta. Ja ottaa tilalle jotain aivan muuta.

"Jos rakkaus on rikos, niin sitten olen syyllistynyt rikokseen."

Helmet-haaste 2021: 40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista