Jo perinteeksi muodostunut Oman hyllyn himotuimmat on taas täällä! Listaan aina tällälailla keväisin kymmenen kirjahyllyni kirjaa, jotka ehdottomasti haluaisin lukea, unohdan listan ja palaan vuoden päästä kurkistamaan, onko näistä yhtäkään luettu. Hauska konsepti, etenkin tällaiselle totaaliselle fiilislukijalle, joka ei koskaan edes kirjan loppumetreillä tiedä mitä haluaisi seuraavaksi lukea. Ennen kuin kuitenkaan avaan enempää tämänvuotisia valintoja, tässä vielä vuoden 2020 himotuimmat (ja kursivoituna ne kaikki huikeat kolme, jotka listaltani luin!)
2 0 2 0 H I M O T U I M M A T
Boel Westin : Tove Jansson – Sanat, kuvat elämä
Virginia Woolf : Kiitäjän kuolema ja muita esseitä
Svetlana Aleksijevitš : Tšernobylista nousee rukous
Petina Gappah : Pimeydestä loistaa valo
Sara Stridsberg : Rakkauden Antarktis
Leena Krohn : Hotelli Sapiens
Lucia Berlin : Ilta paratiisissa
Kiinnostava lista, etenkin nyt jälkikäteen pohdittuna. Woolfin, Aleksijevitšin, Gappahin ja Strindsbergin teokset haluaisin edelleen kovasti lukea, ehkäpä tänä vuonna? (I wish..) Westinin Jansson-elämäkertaa itseasiassa aloittelinkin viime syksynä, mutta se muistutti niin paljon aiemmin lukemaani Tuula Karjalaisen kirjoittamaa elämäkertaa, etten jaksanut kiinnostua samoista asioista uudestaan. Kolmesta luetusta Pienen hauen pyydystys taas oli ehdottomasti viime vuoden parhaimmistoa, odottelen sitä jo lainareissultaan takaisin, sillä haluaisin palata siihen uudelleen! Olen luetuttanut Hauen koko lapsuudenperheelläni, isän lukuvuoron jälkeen sen varmaan viimein saankin jo kotiin. Mutta nyt tämän vuoden himoituimpiin!
2 0 2 1 H I M O T U I M M A T
Tibor Noé Kiss : Inkognito Unkarilaisen transkirjailijan autofiktiivinen kasvukertomus kiinnostaa, se vaikuttaa hienolta ja suurelta jo lukematta. Alunperin jo yli kymmenen vuotta sitten kirjoitettu teos on edelleen hurjan ajankohtainen, etenkin kun Unkarin ihmisoikeustilanne on ottanut aikaimoisia harppauksia ajassa taaksepäin.
Bernardine Evaristo : Girl, Woman, Other Tämän kirjan aloitin jo itseasiassa vuosi sitten, mutta se oli niin hieno, etten senhetkisessä elämäntilanteessa jotenkin osannut keskittyä siihen laisinkaan sillä intensiteetillä, jonka kirja tuntui ansaitsevan. Se on jäänyt siis odottamaan ns. "oikeaa hetkeä", tai parempaa nyt ainakin. Ehkä sellaisia on luvassa tänä kesänä?
Virginia Woolf : Oma huone Joka vuosi tällä listalla on joku Woolfin teos, ja lähes joka vuosi jätän sen suvereenisti lukematta! Tällä kertaa listalle palaa ehdoton klassikko Oma huone, jonka haluaisin kimppalukea yhdessä ystäväni kanssa. Joku päivä vielä!
Alice Munro : Nuoruudenystävä Munron novellit ovat ehdotonta turvalukemistani, helppoja, hienoja, rakkaita. Tämä kokoelma tarttui mukaan alennuslaarista, ja koska novellit ylipäätään kiinnostaa nyt erityisesti, haluaisin näitä Munronkin pitkästä aikaa taas lukea.
Lucia Berlin : Ilta paratiisissa Sama kuin yllä, paitsi Berlin-versiona! Myös Lucia pyörii tällä listalla vuodesta toiseen, tai ainakin nyt jo toista vuotta samalla teoksella peräkkäin!
Vigdis Hjorth : Perintötekijät Heti Onko äiti kuollut -alkumetreillä tajusin, että Hjorthia on ehdottomasti saatava luettua lisää, ja niinpä ostin suorilta tämän edellisenkin suomennetun teoksen. Tavallaan haluaisin tarttua tähän kaikista eniten ihan heti, ja toisaalta taas antaa edellisen teoksen vielä hetken hengähtää ennen kuin palaan saman kirjailijan pariin. Joka tapauksessa tämän kirjan luetuksi saamiseen minulla on kaikista vahvin usko!
Marisha Rasi-Koskinen : REC Kovasti palkintojakin kahminut REC kiinnosti syksyllä enemmän, mutta sitten se tuli vastaan niin joka paikassa, että lukemiseen alkoi syntyä kumma kynnys. Muutama vähän skeptisempi arviokin vei minua kirjasta kauemmas, mutta kiinnostaa se edelleen, etenkään kun en Rasi-Koskista ole koskaan aiemmin lukenut.
Simone de Beauvoir : Toinen sukupuoli 1 & 2 Ostin tämän feministisen klassikon yhteisniteen alennusmyynneistä, ja ehkä hieman utopistista ajatella, että sen tällaisena pakettina suoraan lukisin, mutta aina voi toivoa! Kirjan tekstit ovat sieltä täältä tuttuja sukupuolentutkimuksen opinnoista, mutta olisihan se ehkä paikoillaan lukea tämä teos noin kokonaisuudessaankin.
Simone de Beauvoir : Erottamattomat ...ja jos kynnys Toiseen sukupuoleen on liian suuri, ehkä voisin aloittaa tästä pienoisromaanista!
Saara Turunen : Järjettömiä asioita Olen pitänyt hurjasti Turusen kahdesta aiemmasta teoksesta, ja niinpä ostin tämän suoriltaan omaksi sitä lukematta. Nyt tästä on tullut hurjan ristiriitaisia arvioita, enkä oikein tiedä millä fiiliksin lähtisin kirjaa lukemaan. Toivottavasti luen kuitenkin, Turusella on omanlaisensa taito kuvata aikaa, jossa elämme. Tällä kertaa sitten ilmeisesti rakkauden kautta.
Löytyykö listalta tuttuja kirjoja? Mistä ehdottomasti kannattaisi aloittaa?
Viime vuoden listaltasi en ole lukenut mitään, tämänvuotisista jopa kaksi: Evariston ja Turusen. (A Room of One's Ownia luettiin yliopistossa muinoin, muttei muistaakseni kokonaan.) Minulta kesti hetki päästä Turusen uusimman kyytiin, mutta lopulta se oli varsin sujuvaa luettavaa. Sivuhenkilö pysyy kyllä listoillani selvänä ykkösenä. Evaristo puolestaan oli aivan huippu, täydet pisteet!
VastaaPoistaOmaa huonetta oon itse myös lukenut opinnoissani jonkin verran, mutta ihana olisi saada se viimein kokonaan luettua. :) Turusta odottelen myös, rakkausaihe tosin ehkä hetken vielä ainakin pitää etäällä!
PoistaSuosittelen kyllä tuota Gappahia, itse pidin siitä.
VastaaPoistaJoo muistankin että oot sitä aiemminkin suositellut. Katsellaan saisko luettua!
PoistaJärjettömiä asioita on taidokas ja turvallinen. Itse en löytänyt oikein mitään samaistumispintaa päähenkilöön ja hetkittäin tietty kypsymättömyys alkoi ärsyttää. Mutta sehän olikin hieno signaali. Oma vastatunne muistutti siitä, ettei itse ole koskaan uskaltanut jäädä kellumaan. On täytynyt kantaa vastuuta jokaisella elämänalueella, olla järkevä (välillä työn- ja perhe- elämän pyörteissä saa olla "korkeintaan vähän väsynyt"). Niin, että samaistumiskohteiden etsintä taitaa olla usein itsevalidaatiota, mihin lukijana olin jumittaa.
VastaaPoistaOliko tässä blogissa jo jotain Saara Cantellin Kaikki tuoksuu lumelta- kirjasta?
Pitää kokeilla sitä joskus, sopivalla hetkellä. Samastuminen on jännä vaade tosiaan kirjallisuudelle, aivan kuin aina pitäisi saada lukea vain itsensäkaltaisista vaikka usein juuri se toisenlaisen ajatusmaailman sisään pääseminen on kirjallisuuden suurimpia voimia.
PoistaCantellia en ole lukenut vielä toisaiseksi ainakaan!
Mua kiinnostaisi mitä oot mieltä Stridsbergistä. En ole itekään vielä lukenut, mutta oon kuullut niin ristiriitaisia ajatuksia, että jossain vaiheessa on varmaan pakko.
VastaaPoistaPitäisi kyllä tosiaan lukea, aloitin tuon Rakkauden Antarktiksen jo kerran, mutta se oli niin ankeaa aikaa elämässä, ettei haastavalta tuntunut kirja oikein siihen uponnut.
Poista