MILLAISTA MIEHUUS VOISI OLLA?

JJ BOLA : NAAMIOTTA – 

MILLAISTA MIEHUUS VOISI OLLA?

144s.

S&S 2021

Alkuteos: Mask Off: Masculinity Redefined 2019

Saatu arvostelukappaleena

JJ Bola on runoilija, kirjailija ja puhuja, jonka työtaustasta löytyy myös vuosia moniongelmaisten nuorten parissa. Hän asuu Lontoossa, mutta törmää omassa elämässään myös kirjaimellisiin kulttuuriperformanssieroihin isobritannialaisuuden sekä kongolaisuuden välillä. Bola on kirjoittanut Naamiotta kirjansa näiden erojenkin inspiroimana, ja päätynyt havainnollistamaan hyvin käytännönläheisesti mitä erilaiset maskuliinisuudet voisivat olla ja erityisesti: miksi patriarkaatti on haitallinen myös miehille.

Naamiotta jakautuu kahdeksaan lukuun, käytännönläheiseen ja simppelein esimerkein varusteltuun, joiden kautta laajemmat sukupuolentutkimuksenkin kentälle aiemmin lähes yksin kuuluneet käsitteet saavat arkimaailman kaikupohjaa. Patriarkaatti – eli näennäisesti miesten valta-asetelmalle perustuva yhteiskuntajärjestelmä, joka rakentuu vahvojen valtahierarkkioiden varaan alistaen aina alempaa ryhmää niin, että korkeimmalla on hegemonisen aseman saavuttanut tietynlainen maskuliinisuus ja alimpana heikko feminiisyys – on jotain, joka vahingoittaa meitä kaikkia, myös miehiä. Patriarkaatti ei siis tarkoita sitä, että miehet ovat automaattisesti korkeammassa asemassa kuin naiset – vaan ennen kaikkea sitä intersektionaalisen feminismin tutuksi tuomaa näkemystä, jonka mukaan vallasta muodostuu suuret portaat, jonka ylimmällä tasolla istuu valkoinen järjenäänellä toimiva, fyysisesti ja psyykkisesti terve cis-heteromies, ylempään keskiluokkaan kuuluvana ja automaattisesti arvostuksensa ansaitsemana. Mikä tahansa ominaisuus poisotettuna: miehuus, järkevyys, cis-sukupuolisuus, valkoisuus jne. pudottaa yksilöä portaistolla alemmas. Näin siis esimerkiksi kärjistäen sanottuna valkoinen keskiluokkainen ja terve cis-heteronainen on korkeammalla portaalla kuin ruskea mies, ruskea cis-hetero taas korkeammalla kuin rodullistettu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva. Ylemmän portaan piirteitä leimaa kulttuurisesti muovautunut käsityksemme siitä, että kaikki toivottava piirteisyys on maskuliinisuutta ja ei-toivottu feminiinisyyttä. Mitä enemmän yksilöön sijoittuu feminiinisiä piirteitä, sen vähemmän hän kuuluu patriarkaatin valtaeliittiin. Ja mitä alemmalla portaalla työluokkaan kuuluva mies esimerkiksi on, sen vahvemmin hän käyttää maskuliiniseksi miellettyjä keinoja (esim. aggressiota tai tunteiden patoamista) pönkittääkseen omaa asemaansa suhteessa muihin. Että varmasti tulee selväksi, että ei tässä mitään neitejä sentään olla.

Bolan teos perustuu Judith Butlerin esittelemään teoriaan, jonka mukaan sukupuoli itsessään on performanssi, ja kaikki siihen liitetyt käyttäytymismallit siis (tiedostamatta) valittuja, toistettuja ja kulttuurissa jatkuvasti uusinnettuja tapoja, jotka perustuvat ennemminkin sanattomaan sopimukseen kuin johonkin biologiseen ja sisäsyntyiseen. Bola nostaa erityisesti esiin aggression performanssin, ja iskee monessakin kohtaa varsin vaikuttavia (britti-)tutkimuslähteitä pointtiensa tueksi. Pisteet myös suomennokselle: alaviitteissä löytyy mukavasti kotimaisia verrokkeja vastaavista täkäläisistä tutkimuksista. Niin sanotut "kovat faktat" eli selkeät prosenttilukemat tukevat kerrontaa, mutta tuntuvat pitävän hieman myös kiinni ensisijaisesta kohderyhmästä: miehistä, joille faktat ja selkeä esitys nyt vain toimii. Asetelma on sinänsä hieman nurinkurinen, sillä Bola sortuu kerran jos toisenkin kirjassa hieman toistamaan samaa, josta yhteiskuntaa kritisoi, mutta sitähän inhimillinen tiedon muodostaminen toki on. Emme ole valmiita emmekä täydellisiä, joten ei sitä tältäkään kirjalta tarvitse välttämättä odottaa, mutta ehkä vain itse olen jo sen verran aihetta käsitellyt, että sukupuolten erojen korostaminen ja miestieto/naiserityinen feminismi vierastuttaa. Haluaisin, että olisimme jo tästä pidemmällä, mutta sehän ei minun halustani ole kiinni. Emmekä me oikeastaan ole, emme, jos keskustelemme asiasta jossain muualla kuin omassa feministikuplassani. Ja siksi Bolan kirja on toki tärkeä ja ajankohtainen, edelleen. 

Bola särppii lyhyessä kirjassaan hurjan määrän eri aiheita, mutta toisaalta tuo väliin mukavan henkilökohtaisen tason, joka varmasti lisää samastumisen tunnetta. Kongossa syntynyt Bola näkee kahden eri kulttuurin tuntemuksen kautta sen yhteiskunnallisen tapanormiston sopimuksenmukaisuuden paremmin kuin vain yhtä kulttuuria elänyt ihminen, ja onkin herättävää esimerkiksi kiinnittää huomiota hänen itsensä lailla siihen, miten vaikkapa eri maista tulevat ihmiset suhtautuvat kahden miehen käsikkäin kävelyyn. Se kun on Kongossa suuri veljeyden ja läheisyyden merkki, meillä länsimaissa taas niin sanotusti naisten puuhia. No homo, kommentoisi valkoinen mies kun toista halaisi, ja jälleen kerran Bolan oivallisen avaamisen myötä tulisi korostaneeksi sitä, että läheisyys on naisten juttu, tai sitten naismaisten miesten, eli homojen, ja vain erikseen ilmoittamalla, että ei tässä homoja olla, voi ylipäätään toista koskettaa. Surullista, niin monella tapaa. 

Kokonaisuutena kirja oli ehkä hieman toisteinen ja toisaalta kovinkin pinnalliselle tasolle jäävä. Takakansi alleviivaa, ettei kirja tarvitse pohjaksi sukupuolentutkimuksen opintoja, mutta silti sisältö keikkuu hieman kummasti akateemisen ja käytännönläheisen rajapinnalla kuin osaamatta päättää, kumpaan suuntaan lähtisi. Akateemiseksi teokseksi se ei oikein tarjoa mitään uutta oivallusta tai näkökulmaa, mutta taas käytännönläheiseksi teokseksi se jättää hämmentävän usein omat käsitteet avaamatta ja määrittelemättä sen tarkemmin. Käytännön kautta tätä aihetta käsittelevää kirjaa olen kaivannut pitkään, niin työni kuin muun elämän tueksi, mutta tämä ei nyt ihan ehkä täyttänyt sitä aukkoa. Toisaalta on oleellista myös muistaa, että minulla toki on taustalla ne sukupuolentutkimuksen opinnot, enkä ole varsinaisesti muutenkaan kirjan ensisijaista kohderyhmää, joten subjektiivisen lukukokemuksen voin hyvillä mielin tämän kirjan kohdalla siirtää syrjään, ja todeta, että tällä on varmasti paikkansa, kun etsitään perustason teosta miehisyyksistä, maskuliinisuuksista ja feminismistä miehuuden näkökulmasta. Bola ei saarnaa eikä osoittele, vaan latelee faktoja omien muistojensa sekaan varsin näppärästi, joten kirja on yhtaikaa sekä helppo lukea että painava viestiltään. Toivon todella, että se saavuttaisi myös sen lukijakunnan, joka kirjan sisällöstä hyötyisi kaikista eniten. Maskuliinisuuksia on monia, ja vain maailmassa, jota ei hallitse eurooppakeskeinen patriarkaattinen tietojärjestelmä, moninaisuudelle on aidosti tilaa. Miehuudelle, joka voi sisältää herkkyyttä, huolenpitoa, hellyyttä, masennusta, tunteiden monitahoista kirjoa, kauneutta, keveyttä, heikkoutta ja feminiinisyyttä. Noin muutamista aloittaakseni.

Helmet-haaste 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki