torstai 25. helmikuuta 2021

MIKSI EN ENÄÄ PUHU VALKOISILLE RASISMISTA

RENI EDDO-LODGE : 
MIKSI EN ENÄÄ PUHU VALKOISILLE RASISMISTA
224s.
Gummerus 2021
Alkuteos: Why I'm No Longer Talking to White People About Race / 2017
Suomennos: Saana Rusi
Pyydetty arvostelukappaleena

Black Lives Matter -liike kuljetti viime kesänä viimein rasismikeskustelun myös Suomeen. Toki se käynnisti samalla myös sen iänikuisen heijausliikkeen, joka toi mukanaan ne iänikuisen argumentit aina "en näe väriä" -puheista "eihän meillä täällä Suomessa" -puheisiin ja toisaalta graaveimmillaan valtavaan hiljentämiseen, ammattiloukkaantujaheittoihin ja  muihin siilipuolustustekniikoihin. Oman etuoikeuden tunnistaminen on vielä lapsenkengissä, jos sukupuolten välisessä keskustelussa niin ennen kaikkea myös valkoisuuteen liittyvässä keskustelussa. Rasismi hahmotetaan edelleen vielä hurjan usein pelkän äärioikeiston tekeminä väkivaltaiskuina tai suorana loukkaavien sanojen huuteluna, eikä rakenteellisuutta edes suostuta tarkastelemaan. Jokainen on oman onnensa seppä -tarina läpileikkaa koko yhteiskuntaa, ja kaikkein tiukimmin siihen uskovat ihmiset tekevät edelleen säännöllisiä ulostuloja niin twitterissä kuin valtamediassakin, että kunhan otat itseäsi niskasta kiinni, pystyt mihin tahansa. Se sanotaan usein valkoisesta, keskiluokkaisesta taustasta, koulutettujen vanhempien valkoisena cis-heterolapsena, ja siihen tunnutaan uskovan niin vilpittömästi, että välillä sitä epäilee ovatko nämä ihmiset koskaan oikeasti nähneet toisia ihmisiä. Siis muita kuin heidän itsensä näköisiä, kuuloisia ja samalla tavalla ajattelevia. Tunnistan tuon kuplan itsekin, olen kasvanut siinä. Olen saanut paljon elämässä helpolla siksi, että olen valkoinen keskiluokkaistaustainen nainen, joka osaa argumentoida, puhua, esittää asiansa, olla asiallinen, oikeanlainen ja norminmukainen. Eikä mikään noista ole oikeastaan minun henkilökohtaista saavutustani. Ne ovat minun etuoikeuksiani, jota yhteiskunnassa nykyjärjestelmässä suositaan. 

BLM-liikkeen myötä heräsi myös viimein tarve lukea, tutustua ja laajentaa myös omaa ymmärrystä lisää, ihan jo täällä valkoistenkin keskuudessa. Tähän tarpeeseen on onneksi nyt puolen vuoden mittaan edes hieman vastattu, kun näitä maailmalla bestseller-asemaan nousseita tietokirjoja rasismista on alettu viimein kääntää. Yksi myydyimpiä on ollut brittiläisen Reni Eddo-Lodgen Miksi en enää puhu valkoisille rasismista -kirja, joka on saanut alkunsa Eddo-Lodgen 2014 kirjoittamassa samannimisestä blogitekstistä. Teksti sai alkunsa siitä turhautumisen tunteesta, mitä rasismista puhuminen pahimmillaan voi aiheesta tietämättömille aiheuttaa ja on johtanut tilanteeseen, jossa Eddo-Lodge puhuu aivan valtavasti rasismista. Valkoisille.

x

Eddo-Lodgen teos on taitavasti taustoitettu ja käsitteellistetty kirja. Se on paljolti sitä perustasoa, mutta se on sitä laadukkaasti: se avaa käsitteensä, kertoo mitä esimerkiksi luokkayhteiskunta, valkoinen feminismi ja rakenteellisuus rasismin yhteydessä tarkoittavat, ja jatkaa vasta sitten syventymällä aiheisiinsa. Ja vasta tämän teoksen parissa huomaan, mikä minua erityisesti häiritsi edellisessä luetussa Bolan Naamiotta-kirjassa: tämä kaikki perustelevuus ja pureutuvuus puuttui tuosta maskuliinisuuksia käsittelevästä kirjasta tältä tasolta, mitä Eddo-Lodge tässä rakenteellista rasismia käsittelevässä teoksessaan tarjoilee. Toki nämä ovat kaksi eri kirjaa, mutta Eddo-Lodgen ansioksi on ehdottomasti sanottava, että se todella onnistuu akateemisen tiedon ja konkreettisen arjen yhdistämisessä, avaamisessa ja näyttämisessä. Ei perustasoa pidemmällä vielä tarvitse automaattisesti ollakaan, mutta perustasoltakin pitää pystyä saamaan tiettyä syvyyttä. Ja sitä syvyyttä Miksi en enää puhu valkoisille rasismista tarjoilee.

Eddo-Lodge lähestyy rasismia useammasta eri näkökulmasta, ja kirja jakautuu seitsemään lukuun: historiaan, rakenteisiin, valkoiseen etuoikeuteen, mustan planeetan pelkoon, feminismiin, rodullisuuden ja luokan risteymiin sekä oikeudenmukaisuuteen. Tekstit toimivat irrallaankin, mutta yhdessä ne tarjoavat varsin kattavan katsauksen siihen mitä rasismi todella on. Miten se vaikuttaa ihmisen elämään, miten se ilmenee, minne se piiloutuu. Kirjan näkökulma on toki varsin brittikeskeinen, mutta ei vaadi kovinkaan suurta mielikuvitusta soveltaa Eddo-Lodgen tietoa myös kotimaiseen kontekstiin: tätä samaa tapahtuu täällä meilläkin, jatkuvasti ja joka puolella, oli sitä mukava myöntää tai ei. Kirjan kokonaisuus auttaa ymmärtämään, ettemme me elä täällä missään tyhjiössä. Myös meillä on nouseva äärioikeisto, ja etniseen profilointiin ja sitä huomattavasti suorempaankin rasismiin nojaava poliisilaitos. Ja erityisesti yhteiskunta: varsin on valkoista sakkia niin päättäjät, opettajat, puhujat kuin journalistitkin. Eikä se ole sattumaa.

Tärkeä kirja, niin aiheeseen tutustuville kuin jo siitä enemmänkin lukeneille. Tämän suomenkielisen painoksen alkusanat on kirjoittanut Maryan Abdulkarim, jolla on uskomattoman hieno taito osoittaa myös kotimaisen historiamme pitkä rasistinen historia. Usein kun kuulee puhuttavan, että tämä maahanmuutto on meillä niin uusi ilmiö, että eihän sitä vielä voi ihmiseltä odottaakaan ja sitä rataa, mutta kun samalla niin saamelaiset kuin romanitkin ovat jo vuosisatoja saaneet ihan täällä koto-Suomessakin tuta rakenteellisen rasismin kaikki raivokkaat puolet, ei ilmiön uutuuteen tai ulkomaalaisuuteen ole kovinkaan uskottavaa vedota. Me emme ole vapaita tästä rakenteellisesta syrjinnästä, vaan aivan yhtä vastuussa kuin kaikki muutkin etuoikeutetusta asemasta nauttivat kansanryhmät ympärillämme. Vastuuta ei voi pakoilla, ja se saa hyvän muistutuksen niin Abdulkarimin tekstissä kuin itse varsinaisessa kirjassakin. 

"Tasa-arvon ajatus ei aivan riitä. Ei riitä, että vaaditaan siivua epätasa-arvoisesti jaetusta vallasta. En tahdo tulla sisällytetyksi mihinkään. Tahdon sen sijaan tietää, kuka nämä jakoperiaatteet on luonut. Olen koko elämäni saanut edustaa toiseutaa, enkä tahdo tasa-arvoa. Tahdon purkaa ne valtarakenteet, joissa minut on leimattu erilaiseksi. En tahdo assimiloitua vallitsevaan maailmaan. Tahdon vapautua kaikista niistä kielteisistä oletuksista, joita kehooni liitetään. Vastuu muutoksesta ei ole minulla, vaan ympäröivällä maailmalla."

Helmet-haaste 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut

4 kommenttia :

  1. Tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea. Eilen löysin kirjastosta bell hooksin kirjan Mies tahtoo muuttua, joka voisi kiinnostaa sinuakin, ellet ole jo lukenut sitä. :) Tämä enemmän liittyen edelliseen postaukseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hooksia onkin pitänyt lukea pitkään, tähän asti tutustunut lähinnä vain pätkittäin opintojen ohessa. Kiitos muistutuksesta! :)

      Poista
  2. Anteeksi, mutta mikä ihme se rakenteellinen rasismi on? Onko se rotuerottelua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. https://www.google.com/search?q=rakenteellinen+rasismi&client=safari&sxsrf=ALeKk02wMn2widKIFq4iuPN2qDfgC23rNQ%3A1616594945922&source=hp&ei=AUhbYNbZNM3lgwegmr-gAQ&iflsig=AINFCbYAAAAAYFtWESCxo2_kVtqy_M8pitutXs7ORB9G&oq=rakenteellinen+rasismi&gs_lcp=Cgdnd3Mtd2l6EAMyBAgjECcyAggAMgIIADIECAAQQzIGCAAQFhAeMgYIABAWEB4yBggAEBYQHjIGCAAQFhAeMgYIABAWEB46BQgAELEDOggIABCxAxCDAVBgWJ8VYJsXaABwAHgCgAH4BogBpiOSAQ4xNC4wLjQuMS4xLjAuMpgBAKABAaoBB2d3cy13aXo&sclient=gws-wiz&ved=0ahUKEwiW3vm7jcnvAhXN8uAKHSDNDxQQ4dUDCAo&uact=5

      Poista