AJATUSMAAILMAN MUUTTAJA – MINNA SALAMI : AISTIEN VIISAUS

MINNA SALAMI : 

AISTIEN VIISAUS – MUSTAN FEMINISMIN NÄKÖKULMA KAIKILLE

240s.

S&S 2020

Alkuteos: Sensuous Knowledge: A black feminist approach to everyone

Suomennos: Sini Linteri

Saatu arvostelukappaleena

Minna Salami on nigerialais-suomalainen bloggaaja, yhteiskuntakriitikko ja puhuja. Ja nyt myös kirjailija, vahvan mustan feminismin kautta koko yhteiskunnallisen tiedon ja sen rakenteiden taitava, tarkkanäköinen haastaja. Ja Aistien voima on yksi tärkeimpiä kirjoja, joita olen vuosiin lukenut.

Aistien voima on Bernardine Evaristoa lainaten haastava ja kekseliäs tutkielma. Se on esseeteos, joka ei pelkästään kyseenalaista koko europatriarkaalista, eli eurooppa- ja mieskeskeistä yhteiskuntaa vaan käsitystämme siitä, mitä tieto ja tietäminen on, ja miten koko tuon konseptin voi ajatella uusiksi. Ja Salami ei pelkästään paljasta ja osoittele, kuten feministinen kirjallisuus lähivuosina ehkä hieman on typistynyt tekemään, mutta paikkansa ehdottomasti sillekin, vaan se tuo ja luo aidosti uutta vanhan tilalle. Se toki paljastaa ja haastaa, mutta sillä kaikkein voimallisimmalla tavalla; kirjoittamalla uutta vanhojen käsitystemme päälle.

Salamin teos jakautuu yhdeksään eri esseeseen, näkökulmiin tiedosta, vapautumisesta, dekolonisaatiosta, identiteetistä, mustasta, naiseudesta, sisaruudesta, vallasta ja kauneudesta. Se on luonteeltaan osin hieman teoreettista ja paikantuu ylätasolle (mitä itse henkilökohtaisesti rakastan, kaikenlainen filosofinen pyörittely kun on yksinkertaisesti ihanaa), mutta tuo myös kohti arkea, henkilökohtaisuutta ja kehollisuutta. Musta feminismi on koko Salamin ajattelun taustalla vaikuttava, rihmastoinen ja suuri voima, eikä se ole vain yksi näkökulma tähän kaikkeen, vaan koko pohjan luova verkosto. Silti se tarjoaa ennen kaikkea sisaruutta, juuri sitä sellaista lempeää inklusiivisuutta ja mukaanottamista, jota välillä feministipiireistä parjataan puuttuvan. Se luo yhtenäisen ja laajan vastarinnan, jolla oikeasti on merkitystä europatriarkaalisen tiedon (ja maailman) haastajana. 

Ja kun sanon, että Salami haastaa europatriarkaalisen tietokäsityksen, hän todella niin tekee. Salami tekee sen olemassa olon niin näkyväksi, että omien ajatusketjujen vinoutunut käsitys tiedosta tulee varsin räikeän selväksi. Ja se toki on tarkoituskin: lempeällä, perustelevalla ja uudenlaisia tarinoita ja tietokäsityksiä tarjoamalla Salami alleviivaa niin sanotun syväeuropatriarkaalisen tiedon luonteen, näkemyksen siitä, miten vallitsevaan tietoon kasvaminen on saanut meistä ihan jokaisen enemmän tai vähemmän kuvittelemaan, että nykyinen järjestelmä on tällaisenaan annettu ja sitä kautta muuttumaton. Olen itse jo pitänyt omaa ajatusmaailmaani hieman tästä essentiaaliseksikin kutsutusta näkemyksestä irtaantuneena, mutta kuten Salami osoittaa, matkaa on vielä paljon kuljettavana. Europatriarkaattinen tieto lävistää koko länsimaisen elämänkatsomuksen, ja se toisintuu ja uusintuu kulttuurissamme niin vahvasti, että vaatii todella määrätietoista toisinkatsomista, että sen vaikutusmallit ihan jo omassakin päässä tulevat selkeiksi. Ja siitähän tiedon uudelleen rakentuminen lähtee: että huomaa sen ylipäätään olevan rakentunutta, ei ylhäältä tietynlaiseksi annettua.

Hyvänä esimerkkinä tästä lienee juuri karrikoiden esitetty tunteen ja järjen vastakkainasettelu, mielen ja kehon vasta-asettelusta nyt puhumattakaan. Opiskelen tässä töiden ohella itse neuropsykiatriseksi valmentajaksi, ja koulutuspäivät alkavat aina jonkinlaisella meditointiharjoituksella. Ja oi kyllä: huomaan, että "tieteelliseen tietoon" virittynyt mieleni pitää moista kehollisuutta vähän huruiluna, turhana hömppänä Oikean Ja Wakavan Tiedon tiellä. Ja sitähän se ei ole. Se, tunteisiin ja kokemuksiin perustuva tieto kun vain yksinkertaisesti on feminiinisenä, eli sitä kautta huonona ja heikkona, pidettyä tiedon tapaa, ja siksi europatriarkaalinen tietokäsitys siirtää sen syrjään. Omasta vastahangasta kiinni jääminen sattuu, sillä olen todella mielestäni arjessa Kovien Faktojen vastustaja, mutta silti sisäisesti tuntuu, että kaikki on oikein vain juuri niiden määrällisesti mitattavien mittareiden kautta. Onnea on, että tieteessäkin pikkuhiljaa ollaan herätty huomaamaan, että maailma kaikessa kompleksisuudessaan ei yksinkertaisesti ole määrällisesti mittattavaa ja sitä kautta hahmotettavaa sekä testattavaa, mutta pitkä matka meillä tässäkin on vielä kuljettavana. Matka, jolle olisi todella tärkeä saada mukaan myös ne laadulliset, keholliset ja aistivoimaiset tavat hahmottaa ympäristöä, maailmaa ja sen ilmiöitä, jotta niiden ymmärtäminen olisi syvempää. Jotta jokainen puoli meissä tulisi aidosti kuulluksi ja kohdatuksi. Jotta tieto ei olisi vääristynyttä, patriarkaattista ja kovaa ollakseen Tietoa.

Ja kuten tosiaan sanottu, Salamin tapa korvata europatriarkaalinen tieto on tarjota tilalle uusia tarinoita. Hän yhtyy muiden mustien feministien kaanoniin, jossa ilolla, rakkaudella ja kehollisuudella viedään tilaa tunteettomuudelta ja kehosta irti pakotetulta tavalta käsittää maailmaa. Kun yhteiskunta on rakentunut ajatukselle, jossa järki voittaa tunteen, järki on miehistetty ja vastaavasti tunteet naisellistettu, olemme tilanteessa, jossa jätämme kokonaan huomiotta yhden suurimmin itseemme ja toimintaamme vaikuttavan voiman. Onneksi, muuallakin kuin Salamin kirjassa, tämä tietokäsitys on pikkuhiljaa murtumassa, sitä haastetaan vasemmalta, feministipiireistä, kasvatustieteissä, psykologiassa ja kaikessa, johon ei-mieskeskeinen tutkimus on viime vuosina saanut laajemmin jalansijaa. Mutta työtä on edelleen tehtävänä. Lapsia kasvatettavana tunteiden ymmärtämiseen, tunnistamiseen ja sitä kautta säätelyyn. Ihmisiä opetettava pehmeyteen ja solidaarisuuteen. Yhteiskuntia rakennettava kestävyyteen. Ja ennen kaikkea: elämää opeteltava hahmottamaan elämänkaarina ja pitkinä prosesseina, ei tuottavuutena, pikavoittoina ja määrällisinä mittareina. Kehollisuuden, aistivoimaisuuden ja ihan vain inhimillisyyden unohtamisesta kun kärsii kaikki.

Helmet-haaste 2021: 8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa