Koti täyttyy pitsalaatikoista, ikkunalaudoille unohtuneista viinilaseista ja kahvikupeista. Heti aamulla täytyy lähteä ulos, jotta voi hengittää, illalla olo on nihkeä, oli päivän viettänyt missä tahansa. Viherkasvit villiintyvät kuumassa ja kosteassa, ovat onnellisia, vaikka koko kaupungista on pöytätuulettimet loppu, enkä itse ehtinyt saada ainuttakaan. Kesän työt loppuivat jo, tavallaan ennen kuin kunnolla edes alkoivatkaan, mutta eivät silti hetkeäkään liian aikaisin. Vanhat väsymykset muistuttivat olemassaolostaan, ja vaihtuvat lapset ja aikuiset saivat viikot tuntumaan ikuisilta, vaikka olo olikin tutun ja turvallisen keskellä kuin kotonaan. Mutta jos jotain olen vuoden aikana oppinut, niin sen, ettei se kotoisuus ole aina ihmiselle kaikkein paras paikka. Joskus on uskallettava muutakin.
Nyt on vain vapautta ennen syksyn opintoja, palkallista lomaa ja vähän palkatontakin, säästöön siirrettyjä kesätyörahoja ja takaisin otettuja, joilla syödään toisen kerran päivässä ulkona. Ensimmäinen kokonainen kesä Helsingissä yli viiteen vuoteen on kuuma mutta kutkuttava, kaunis ja ihanin. Olen omassa puistossa enemmän kuin kotona, olen uusilla rannoilla ja saarilla useammin kuin koskaan ennen. On jälleen kerran pitänyt olla pitkään poissa huomatakseen, että olen aina ollut siellä minne kuulunkin, olen oppinut ettei kuuluminen tule ulkoa vaan jostain syvältä sisältä, itsestään. Kuulun näihin paksuseinäisiin kivitaloihin, kaikuviin ja avariin rappukäytäviin, pieniin sisäpihoihin ja kiireisiin ihmisiin. Raitiovaunujen kolinaan ja niiden ihmisten luo, jotka silittävät hiuksista kun muuten on liian kuuma, jotka kirjoittavat sinisellä kynällä jääkaapin muistilistaan että rakastavat. Minäkin rakastan takaisin, niin että halkean.
Vaikka tämä kesä loppuisi ensi viikolla, tämä kesä on loputon ja ihana. Paras hyvin pitkään aikaan.
Ihana ja niin samaistuttava kirjoitus! Minä olen viettänyt niin hirveän monta kesää pois kotoani Turusta, että kun täällä saa lopultakin olla, on se pakahduttavan ihanaa. Ei haittaa edes kuumuus (tosin uuden kotimme koneellinen viilennys "kenties" vaikuttaa vähän). Tulipa muuten mieleeni että kaapissa tyhjänpanttina nököttävä tuuletin saattaisi olla melko kuumaa kauppatavaraa... Monilla tavoin tämä kesä on minullekin paras pitkään aikaan. Ja tiedän jo nyt että tulen muistamaan sen aina.
VastaaPoistaHahah, viimeksi viime yönä kääntyilin ja valvoin toivoen edes pientä pöytätuuletinta, että kyllä, en liene ainoa, jolta moinen puuttuu.. :D Mutta kuumuudesta huolimatta ja sen ansiostakin tämä on vain erityisen ihanaa. Pakahduttavaa todella. <3
PoistaKiva postaus! Ja samoja tunnelmia täälläkin.
VastaaPoistaTosin työt jatkuivat, mutta se tuntuu vain pahentavan tilannetta. Nyt en ehdi käydä kotona aina edes kääntymässä.
Mutta ihana kesä!
Kiitos! Ja ymmärrän, itse vedin viimeiset viikot sellaisia sosiaalisen elämän tappavia työvuoroputkia, ettei hirveästi jaksanut haaveilla kuin nukahtamisesta 4:45 herätysten jälkeen haha! Mutta ihana tämä on, todella. Nauti sinäkin, niin kuin olet tehnytkin. <3
PoistaEi haittaa lukea tälläistä kun huomenna aamulla alkaa kesäretki Helsinkiin. Kohta 5 vuotta on kulunut kun muutin pois pääkaupunkiseudulta takaisin kotiin Turkuun, eikä se harmita yhtään, mutta kesäisin iskee ikävä kesäHelsinkiä. Nyt on tarkoitus viettää ystävän kolmekymppisiä, viettää aikaa ja nauttia. Ihana kesä ❤️
VastaaPoistaKuulostaapa ihanalta, hauskaa Helsinki-retkeä! <3 Tämä on kesäkaupunkina vallan täydellinen, etenkin kun ei jokaistaan täällä vietä.
PoistaOllaan asuttu vuosi noin 20 min matkan päässä noilta kulmilta ja tuli tästä tekstistä melkein itku kun tuli niin koti-ikävä, kuulun myös kivitaloihin ja avariin rappukäytäviin, nyt sen tiedän.
VastaaPoistaSen tietää yleensä vasta kun on hetkeksi poistunut. Onneksi takaisinkin voi aina päästä, jossain vaiheessa varmasti!
Poista