Jätän todella vähän kirjoja kesken. Ennen luin kaiken loppuun, vaikka hampaat irvessä, ja hyllyyn kertyikin vaikka millä mitalla kirjoja, jotka saatoin arvioida yhdellä tai korkeintaan kahdella tähdellä. Olen edelleen sitä mieltä, että ihmiselle tekee hyvää lukea välillä myös huonoja kirjoja, kirjoja joista ei pidä ja kirjoja, joiden lukeminen on taistelua, sillä liian helpolla itsensä päästäminen kaventaa kokemusmaailmaa huomattavasti. Joku sanoisi, että elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille, mikä toki suuremmassa mittakaavassa pitää paikkansa, mutta minä sanon, että eihän hyvät tunnu hyviltä, jos ei välillä joudu hieman rämpimään kehnompien tai ihan vain vaikeampien seassa.
Kuten suurin piirtein kaiken mahdollisen kanssa, en ole tässäkään enää niin ehdoton kuin joskus. Olen opetellut jättämään kesken ne, joista en saa yhtään mitään irti, laittamaan tauolle ne, jotka kyllästyttävät. Jotkut ovat jääneet tauolle myös vahingossa, sillä olen vasta viime vuosina alkanut lukemaan useampaa kirjaa yhtaikaa, mikä saattaa johtaa jopa vuoden lukuaikaan tiettyjen teosten parissa. Mutta koska näistä kirjoista harvemmin täällä tulee puhuttua, ajattelin listata nyt kesken jääneitä ja niitä, joiden pariin palaamisesta vielä ainakin varovasti haaveilen!
K E S K E N O N J A T O D E N N Ä K Ö I S E S T I M Y Ö S P Y S Y Y
Andrés Neuman : Vuosisadan matkustaja Tämä on tästä poppoosta vanhin, sain luettua ehkä 30 sivua. Tiedän toki kokemuksesta, että tiiliskiviä harvoin näin pienen prosentin perusteella kannattaa tuomita, mutta kun ei lähtenyt, ei lähtenyt. Vaikea kuvitella, että tähän enää uudelleen tarttuisin.
Leena Parkkinen : Sinun jälkeesi Max Tämän kanssa huomasin jo alkumetreillä ärsyyntyväni samoista asioista, joiden vuoksi en pitänyt Parkkisen myöhemmästä, Säädyllisestä ainesosasta, jonka olen puolisentoista vuotta sitten luin. Ja koska en alun aikana päässyt ärsytyksestäni yli, en kokenut reiluna jatkaa, sillä olisin todennäköisesti vain lytännyt kelpo kirjan täysin väärin perustein. Ja ehkä Parkkinen ei vain ole minun kirjailijani. Tämä palasi jo kierrätyskeskuskiertoonkin, jospa sen löytäisi joku muu, joka siitä osaa nauttiakin!
Beth Lewis : Suden tie Tässä tapahtui ja selvisi ensimmäisen viidenkymmenen sivun kohdalla se, mistä kirjassa olin kiinnostunut, ja sen jälkeen se menetti otteensa. Tai kai monet muut ovat eri mieltä, mutta itse tästä lässähdyksestä en päässyt yli. Ja sitä paitsi, oi kyllä, jos tässä olisi ollut vaikka samanhenkiset kannet kuin Ane Rielin Pihkassa, olisin todennäköisesti lukenut tämän loppuun. Pinnallisuuden multihuipentuma.
Laura Gustafsson : Pohja Pohjaa luin jopa puoleen väliin, ja siinä kohden minulle on enää äärimmäisen harvinaista kirja kesken tietoisesti jättää. Se ei vain tuntunut omalta, ja kuten Parkkisen kohdalla, tuntui lähinnä epäreilulta kirjaa kohtaa lukea se, jos sen kanssa ei pääse sille tasolle, millä kirjailija itse liikkuu. En halunnut olla tykkäämättä tästä, joten en siis lukenut sitä. Loogistako? En tiedä. Mutta näillä mennään.
Morten A. Strøksnes : Merikirja - eli kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana Olin odottanut tätä erityisen paljon kevään julkaisuista, mutta tunnelma lässähti jo ensimmäisten muutaman kymmenen sivun jälkeen. Myönnän, että aloitin tämän vähän hankalaan aikaan, hetkessä, jossa lukeminen ei oikeastaan muutenkaan kiinnostanut, mutta mutta. Alusta jäi jotenkin erityisen vahvasti mieskirjallisuusfiilis, jolla tarkoitan lähinnä kuvaa siitä, että kun joku havaitsee, että merissämme ui jokin vuosisatoja vanha upea eläin, niin hei tapetaanpa se. Tai istutaan nyt ainakin veneessä ja pohditaan maailmaa. (Ihan kuin tämä jälkimmäinen muistuttaisi jotain muutakin mieskirjallisuuden klassikkoteosta..) Merelle asti en tämän kirjan kanssa siis päässyt, ja jos olen ymmärtänyt sen alun perusteella totaalisesti pieleen, saa korjata käsitystäni. Ehkä siirrän sen sitten tuohon seuraavaan kategoriaan. Todennäköisesti kuitenkaan en.
Morten A. Strøksnes : Merikirja - eli kuinka pyydystää jättihaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana Olin odottanut tätä erityisen paljon kevään julkaisuista, mutta tunnelma lässähti jo ensimmäisten muutaman kymmenen sivun jälkeen. Myönnän, että aloitin tämän vähän hankalaan aikaan, hetkessä, jossa lukeminen ei oikeastaan muutenkaan kiinnostanut, mutta mutta. Alusta jäi jotenkin erityisen vahvasti mieskirjallisuusfiilis, jolla tarkoitan lähinnä kuvaa siitä, että kun joku havaitsee, että merissämme ui jokin vuosisatoja vanha upea eläin, niin hei tapetaanpa se. Tai istutaan nyt ainakin veneessä ja pohditaan maailmaa. (Ihan kuin tämä jälkimmäinen muistuttaisi jotain muutakin mieskirjallisuuden klassikkoteosta..) Merelle asti en tämän kirjan kanssa siis päässyt, ja jos olen ymmärtänyt sen alun perusteella totaalisesti pieleen, saa korjata käsitystäni. Ehkä siirrän sen sitten tuohon seuraavaan kategoriaan. Todennäköisesti kuitenkaan en.
U U T T A M A H D O L L I S U U T T A O D O T T A V A T
Laura Bates : Everyday Sexism Tän kesken jääminen hämmentää mua kaikkein eniten, koska tästä minun olisi kuulunut tykätä, hullaantua ja hurmaantua. Luin vajaan kolmasosan, ensin olin äärettömän vihainen ja kiukkuinen maailman tilasta, sen jälkeen lähinnä tyhjä ja turta. Uskon vakaasti, että palaan tähän vielä, mutta nyt tuntuu, että koska seksismi tunkee niin vahvasti jokapäiväisestä mediakulttuuristakin iholle, en jaksa enää ottaa sitä tämän kirjan sivuilta vastaan. Ehkä joku päivä ostan tämän omaksi ja luen loppuun.
Ernest Hemingway : Ja aurinko nousee Kaloista ja mieskirjallisuusfiiliksestä huolimattakin Rakastin Vanhusta ja merta, ja tämänkin kanssa pääsin suurempia taistelematta puoliväliin, mutta siihen se sitten jumahti. Olen pariin kertaan yrittänyt tarttua siihen uudelleen, mutta eih. Jätin nyt sivujen väliin kuitenkin varmuuden vuoksi kirjanmerkin, jos vaikka vielä parin vuoden sisään kuvittelisin tätä jatkavani ja muka muistavani, mitä alussa tapahtui. (Ei sillä, että siellä olisi edes tapahtunut mitään. Eli ei suuria menetyksiä siis, vaikka tarttuisikin joskus keskeltä uudelleen.)
Jouni Inkala : Nähty. Elämä Valitsin lukuun, koska kansitaide, juu juu. Nämä olivat minulle ehkä liian vaikeita, joten luovutin, mutta elättelen toiveita, että pääsen vielä tälle tasolle joskus, mikä se taso ikinä sitten onkaan. Runojen kanssa pitänee kuitenkin olla hieman kärsivällisempi kuin muuten, jotta niiden kanssa oikeasti oppii olemaan ja tuntemaan itsekin.
Ernest Hemingway : Ja aurinko nousee Kaloista ja mieskirjallisuusfiiliksestä huolimattakin Rakastin Vanhusta ja merta, ja tämänkin kanssa pääsin suurempia taistelematta puoliväliin, mutta siihen se sitten jumahti. Olen pariin kertaan yrittänyt tarttua siihen uudelleen, mutta eih. Jätin nyt sivujen väliin kuitenkin varmuuden vuoksi kirjanmerkin, jos vaikka vielä parin vuoden sisään kuvittelisin tätä jatkavani ja muka muistavani, mitä alussa tapahtui. (Ei sillä, että siellä olisi edes tapahtunut mitään. Eli ei suuria menetyksiä siis, vaikka tarttuisikin joskus keskeltä uudelleen.)
Jouni Inkala : Nähty. Elämä Valitsin lukuun, koska kansitaide, juu juu. Nämä olivat minulle ehkä liian vaikeita, joten luovutin, mutta elättelen toiveita, että pääsen vielä tälle tasolle joskus, mikä se taso ikinä sitten onkaan. Runojen kanssa pitänee kuitenkin olla hieman kärsivällisempi kuin muuten, jotta niiden kanssa oikeasti oppii olemaan ja tuntemaan itsekin.
Elisa Aaltola : Eläimet yhteiskunnassa Olen aloittanut tämän itseasiassa kahdesti, ensimmäisen kerran kesällä 2015 ja toistamiseen kaksi vuotta myöhemmin. Olen saanut luettua tasan samat esseet siis kahteen kertaan, mutta aina tyssää ensimmäiseen osaan. Minulla oli pitkään suuri tunteenpalo eläintein oikeuksista kertovaan kirjallisuuteen, mutta luin sitä niin paljon, että ehkä tuli jo hieman tunne, ettei tämä pystynyt enää tarjoamaan mitään uutta? Haluaisin silti yrittää, sillä mistä minä tiedän mitä tämä tarjoaa, jos luen esseistä vain neljä.
Yuval Noah Harari : Sapiens - ihmisen lyhyt historia Tää on niiin hypetetty, ja pääsin itsekin jo lähes puoleen väliin yllättävän helpostikin, mutta siihen se sitten tyssäsi! Tuntui, että se jäi siinä kohti kiinni siihen rahajankkaukseen, mutta kuten aiemmassa, mistäs minä tiedän, kun en ole jatkanut lukemista. Sitten kesän 2017.
Svetlana Aleksijevits : Tšernobylista nousee rukous Tämäkin pääsi komeasti jo yli puolivälin, kesällä 2016. Väitän silti muistavani pelottavankin hyvin tämän kirjan alun, ihan jo siksi, koska se on niin valtavan voimakas, taitava, iholle tuleva ja painava, joten voinen jatkaa tätä suoraan siihen, mihin olen jäänyt. Tietäisi vain, milloin sekin hetki todellisuudessa koittaa.
Erlend Loe : Tosiasioita Suomesta & Leo Tolstoi : Anna Karenina Kuten aiemmissakin, näissä on edelleen kirjanmerkit välissä. Loessa se täyttää samalla kohdalla pian 12 vuotta, Tolstoissakin jo kuusi. En suostu sanomaan että nämä ovat jääneet kesken, ne ovat vain tauolla. Pitkällä tauolla. Sellaisethan saattavat päättyä minä päivänä hyvänsä. Tietenkin.
Löytyikö tuttuja teoksia jommasta kummasta kategoriasta? Sellaisia, jotka minun täytyy lukea tai saan luvalla olla lukemattakin? Mitkä kirjat teillä on lähiaikoina jääneet kesken?
En ymmärrä, miten Ja aurinko nousee on joutunut näille listoille, sehän on ihana kirja, ahmaisin sen hetkessä <3 Eli sen suosittelisin lukemaan mitä pikimmin :)
VastaaPoistaHeh, se tuntuu nyt aika kaukaiselta ajatukselta, koska en ole tähän asti saanut kirjasta mitään muuta irti kuin että 20-luvun etuoikeutetut miehet ryypiskelevät Parisiisissa ja kuvittelevat olevansa maailman napoja. Ärsyynnyin asetelmaan, enkä saa enää oikein siitä alun kiinnostavuudesta kiinni, mutta tavallaan periaatteesta haluaisin sen kuitenkin lukea, sillä luotan jostain syystä siihen, että se on klassikkoasemansa ansainnut. :)
PoistaKyllä siitä löytyy muutakin, jos vain jaksat jatkaa. Koitapa :)
PoistaYleisesti kesken jättämisestä: mulla on oma sääntö, että jos en vakuutu 50 sivun jälkeen, niin ei ole pakko jatkaa, tai joskus annan mahdollisuuden 100 ekalle sivulle.
Ehkä vielä joskus innostun uudelleen sen kanssa siis. :)
PoistaEn ole näistä mitään lukenut, joten en osaa suositellakaan :D Olin ennen hampaat irvessä loppuun lukija, mutta siinä tahtoi käydä niin että ne huonot kirjat vaan unohtuivat keskeneräisinä nurkkiin ja aiheuttivat huonoa omaatuntoa.
VastaaPoistaNykyään alan yhä enemmän kallistua tähän elämä on liian lyhyt-filosofiaan. Se on myös älyttömän vapauttavaa, kun kirjaa aloittaessa tietää että jos ei nappaa niin voi hyvin jättää kesken. Itse ainakin tartun kirjoihin nyt paljon laajemmalla skaalalla, kun tiedän että pakolla ei tarvitse jaksaa loppuun asti.
Olen nyt muutaman näitä huonoja kirjoja silti tarponut loppuun ja lopulta vain päätynyt katumaan ajan tuhlausta. Kyllä ne hyvät kirjat tunnistaa ilman vertailupohjaakin.
Jäi ehkä tuolta tekstistä pois, mutta kovin monta kirjaa olen lukenut 80 % niin, etten täysin ole lämmennyt, mutta lopulta loppu tai kokonaisuus onkin päässyt yllättämään niin, että olisi todella jäänyt jostain paitsi, jos ei olisi loppuun lukenut. :)
PoistaJa toki tunnistaa, mutta itse koen, että pysyen aina vain hyvien kirjojen parissa, niistä ei saa samalla tapaa irti kuin haastamalla itseään laajemmalle. Itse esimerkiksi "inhosin" Hobittia alusta loppuun, mutta sen lukeminen on silti antanut ja avartanut kirjallisuuden parissa enemmän kuin se, että olisin vain sen kanssa luovuttanut.
Olipa mielenkiintoinen postaus. Minäkään en ennen jättänyt mitään kesken, mutta nyt katson olevani jo niin vanha, että voin ihan rauhassa jättää kirjan kesken, jos se ei miellytä. - Laura Gustafssonin Pohja oli kyllä minun mielestäni hyvä kirja. Suosittelen Aleksijevitsin kirjaa Tsernobylista nousee rukous. Todella vaikuttava kirja.
VastaaPoistaTuo Tsernobylin rukous oli kieltämättä vaikuttava alkuun, mutta jumahti, koska tarinat tuntuivat omaan makuun liikaa samaa toistavilta. Tavallaan tuntuu, että puolet lukemalla jo on lukenut "koko kirjan", mutta en silti kuulu niihin, jotka sanovat lukeneensa kirjan, jos eivät ole päässeet loppuun. Heh. :D Mutta ehkä vielä joskus!
PoistaLasketaanko näihin myös äänikirjat? Mulla on juuri nyt kuuntelussa Kaikki se valo jota emme näe; olen kuunnellut teosta jo kolmisen tuntia, mutta tuntemus on yhä sama – miten tylsä! Ajattelin kuitenkin kuunnella loppuun asti, vaikka sitten kitumalla. :D
VastaaPoistaMiksei laskettaisi? :) Tuon Doerrin kirjan kanssa sanoisin, että mitään et menetä, vaikket kuuntelisi loppuun, varsin oli ainakin omaan makuun aika yksinkertaista kaavaa noudattava lukuromaani.. :D
PoistaSinun jälkeesi, Max on hyllyssä odottamassa, toivon kovasti pitäväni siitä jahka joskus sen luen. En kovin usein jätä kirjoja kesken, minulla on onneksi viime aikoina ollut hyvä onni valita vain hyviä lukemisia, joten ei ole ollut tarvetta jättää kesken, ja yleensä kyllä luen loppuun ne huonommatkin.
VastaaPoistaTuulen varjo jäi kyllä tosin kesken aika alkumetreille jo varmaan 3-4 vuotta sitten, ja vieläkin siellä on kirjanmerkki välissä. Kovasti uskon että ehkä sen vielä joskus luen, mutta toisaalta kiinnostus siihen laskee koko ajan, sillä tiedän että joudun aloittamaan sen alusta jos koskaan sen pariin palaan. :D
Mullakin tosiaan jää kesken vähemmistössä kirjat, jotka varsinaisesti olisivat huonoja, ennemminkin tunnistan jossain vaiheessa, että ne eivät ole minun kirjojani tai sitten ne ovat lukuhetkeen liian raskaita/muut menevät edelle, ja jäävät ikuisesti roikkumaan muka kesken olevina.. :D Jostain hämmentävästä syystä minun on myös helpohko lukea ne huonommatkin kesken, raskaammat sitten ovat niitä totaalipysähtyneitä!
PoistaMulle yleisempää taitaa olla, että ne vain jäävät kesken, vaikka olisivat olleetkin mielenkiintoisia! Ehkä se on hieman unohtunut tässä aiemmassa keskustelussa, oletus kun tuntuu olevan, että vain huonoja kirjoja jätetään kesken. :D Tai sitten olen vain itse vähemmistössä asian suhteen!
VastaaPoistaHemingway on itselleni sellainen riippakivi, ettei toista. Vanhus ja meri meni itsellä väkisin läpi luettujen kategoriaan (nukahdin kesken kolmasti!) ja sitten oli ne pari muuta, joita en edes muista enää nimeltä, jotka jätin suosiolla kesken ennen puoltaväliä. Näistä yrityksistä on kulunut nyt jo vuosia kymmenkunta, joten ehkä pitäisi kokeilla uudestaan?
VastaaPoistaEhkä joitain kirjailijoita voi myös suosiolla jättää kokonaan väliin, jos teokset eivät oikein tunnu omilta? :) Itse lähdin tätä lukemaan innolla lähinnä siksi, kun Vanhus ja meri oli minulle niin suuri kirja, mutta kai maailma on täynnä sopivampiakin klassikoita valloitettaviksi, kun tämä ei omalta minullekaan tunnu. :)
PoistaEn ole tainnut jättää yhtäkään kirjaa vielä tänä vuonna kesken, vaikka muutaman (ainakin Steven Hallin Haiteksti ja Chloe Benjaminin The Immortalists) olisi kyllä voinut. Eiku olenhan mä ihan vasta jättänyt kesken Domenico Starnonen Solmut, mutta pelkästään siksi, ettei minulla ollutkaan aikaa ja energiaa lukea sitä ja se piti vielä pian palauttaa kirjastoon. Mutta joo, yleisesti olen nykyään höllempi jättämään kirjoja kesken kuin vielä muutama vuosi sitten. Voihan niihin palata myöhemmin jos siltä tuntuu (usein ei tunnu).
VastaaPoistaHararin Sapiensia suosittelen vielä jatkamaan, siinä on paljon mielenkiintoisia ajatuksia! Olen noista muista lukenut vielä Parkkisen Sinun jälkeesi, Maxin, ja pidin siitä. Parkkinen ei kirjailijana tosin ole ihan minunkaan suosikkini, vähän epätasainen. Voisin kans kuvitella, että Aleksijevitšin Tšernobyl on kiinnostava, sillä luen tällä hetkellä hänen ensimmäistä kirjaansa Sodalla ei ole naisen kasvoja ja se on ihan järkyttävän hyvä!
Mulla jäi itseasiassa myös Solmut kesken, tosin niin alkusivuilla, etten edes laskenut sitä varsinaisesti aloitetuksi.. :D Aloitin sen heti Ferranten Hylkäämisen päivien perään, mutta se ei siinä huumassa tuntunutkaan oikealta. Ehkä joskus myöhemmin uudelleen!
PoistaJa juu tuo Tsernobyl kiinnostaa kyllä, koska se alku oli niin vahva ja voimakas. Luin sitä ehkä liian nopeasti kerralla, joten alkoi tuntua pidemmän päälle varsin raskaalta. Toivottavasti saan tartuttua siihen uudestaan, tuo mainitsemasi Sodalla ei ole naisen kasvoja kiinnostaisi myös!
Mulla on jäänyt niin paljon kirjoja kesken etten enää edes laske, eikä se kyllä haittaakaan. Mun mielestä jokainen kirja "ansaitsee" lukijan joka haluaa lukea juuri sen kirjan, ihan turha lukea väkisin. Ei ole kiva ajatus että joku omaakaan kirjaa lukee hampaat irvessä.
VastaaPoistaMutta: mulle Sinun jälkeesi, Max on yksi rakkaimmista kotimaisista kirjoista, Parkkisen paras, niin upea, että toivon sun joskus vielä yrittävän. Ja kiinnostava tuo Pohja. Muhun se osui ja upposi, mutta kaikki joille olen sitä suositellut ovat jättäneet sen kesken, hahaaa, näin ei ole koskaan ennen käynyt.
Aion tänä kesänä vielä kerran yrittää Ferrantea ja jatkaa myös Knausgårdin parissa jos aikaa riittää. Ja ehdottomasti lukea Solmut!
Totta sekin! Itse taistelen tuon väkisin lukemisen kanssa erityisesti, jos kirja syystä tai toisesta puhututtaa "kaikkia" tai on jonkinmoinen klassikko, silloin toki haluan tunkea aina oman mielipiteeni yleiseen soppaan, vaikka sitten taistellen kirjan lukeneena, heh. Ehkä pitäisi hieman rentoutua sen kanssa!
PoistaJa hahah, en toki lopusta tiedä, mutta Pohjasta tuntuu aika pian saavan kiinni mistä siinä on kyse! Ja jos se ei nappaa, tuntuu turhalta lukea loppuun kun muka puolivälissä jo on lukenut kaiken.
Tosiasioita Suomesta - et menetä mitään, vaikka jättäisit kesken. Sen sijaan Anna Kareninalle annen kannatusäänen, sillä se on yksi lempikirjojani. Sinun jälkeesi, Max on myös, mutta myönnän, että sen lukemisesta on niin paljon aikaa, etten tiedä mitä pitäisin siitä nyt.
VastaaPoistaMinulla jäi Ferranten Napoli-sarjan toinen osa kesken jo toistamiseen. En edes tiedä mikä siinä tarkalleen töksähtää, koska ei se huono ole. Tai no, ei se vielä ehkä kesken ole, koska en ole paluttanut sitä kirjastoon, eli katsotaan jos jatkan sen kanssa :D
Muistan kun aloitin tuon Tosiasioita Suomesta -kirjan suuressa Erlend Loe -huumassani, olin tainnut juuri lukea ainakin Supernaiivin (sen ajan lempikirjani) sekä L:n, kuvittelin toki, että tästä tulee jatkoa lempikirjakaanoniini :D Alan tosiaan itsekin olla aika varma, ettei se ehkä ihan heti ole jatkumassa, haha. Mutta Anna Karenina täytyy kyllä ehdottomasti vielä joskus aloittaa uudelleen!
PoistaJa Ferrante tuntuu hieman jakavan mielipiteitä, minä tosiaan niitä rakastan yli kaiken. Oon lukenut ne myös hurjalla intensiteetillä, en tiedä miten olisi käynyt, jos olisin hetkeksi keskeyttänyt? :D Toisaalta itse pidän eniten kolmososasta, joten tokikin suosittelen antamaan vielä yhden mahdollisuuden!