JANE AUSTEN : YLPEYS JA ENNAKKOLUULO
505s.
Teos 2013
Alkuteos: Pride and Prejudice / 1813
Suomennos: Kersti Juva
Lukuvika-podcastin vetäjillä Essillä ja Jennillä on mitä mahtavin osio jaksoissaan mukana: jokaisella kerralla kumpikin heistä paljastaa yhden lukuvian, sellaisen kirjan, jonka kaikkien kirjallisuudesta kiinnostuneiden olisi oletettu jo aikoja sitten lukevan, mutta se on syystä tai toisesta väliin jäänyt. Osio on mainio, ja se muistuttaa paitsi siitä, ettei kukaan yksinkertaisesti ole kaikkia maailman pitäisi-kirjoja lukenut myös siitä, että ei se ole lopulta edes kovin vakavaa. Tai jos onkin, ääneen asian myöntäminen tekee ihmeitä. Häpeällä ja noloilla jutuilla kun on tapana kadota, jos niistä puhutaan.
Olen lukenut aina paljon, siitä asti kun lopulta viitsin kyseisen taidon opetella joskus ekaluokalla. Toki väliin on mahtunut aina enemmän tai vähemmän pitkiä taukoja, kun ei vain ole huvittanut tai ehtinyt, mutta siitä nyt ei ainakaan lähiaikoina ole juurikaan tarvinnut huolehtia, ettei siis ehtisi. Nuorempana luin paljon helppoa ja kepeää, olen ehdoton Neiti Etsivä -fani, ja saatoinpa The Baby-sitters club -kirjojakin lukea yhden jos toisenkin. Muita ehdottomia oli esimerkiksi Bertin päiväkirjat ja Suvi Kinoksen seitsemän enoa -sarja. Kaikkea ja paljon, mutta klassikot nyt eivät varsinaisesti lukemisiini kuuluneet.
En suostu kuitenkaan nyt noloilemaan enempää tätä tunnustusta, saati syventyä sellaisen kirjallisuussnobismin pariin, jossa arvotetaan enemmänkin kirjallisuutta oikeaksi ja vääräksi, hyväksi ja huonoksi. Joten ystävät hyvät, olen viimein korjannut yhden suurimmista lukuvioistani. Olen lukenut ensimmäisen Jane Austenini.
" 'Sinä itse tanssit salin ainoan kauniin tytön kanssa', sanoi herra Darcy ja katsoi vanhinta neiti Bennetiä.
'Niin! Häntä kauniimpaa en ole eläissäni nähnyt! Mutta aivan sinun takanasi istuu yksi hänen sisaristaan, joka on hyvin sievä ja, uskallan väittää, oikein miellyttäväkin. Anna kun pyydän, että partnerini esittelee sinut.'
'Ketä tarkoitat?' Mies kääntyi ja katseli hetken Elizabethia, kunnes kohdattuaan hänen silmänsä käänsi pois omansa ja sanoi kylmästi: 'Siedettävä, muttei niin sievä, että houkuttelisi tätä miestä; minua ei juuri nyt huvita pelastaa nuoria naisia, joita muut eivät huoli.' "
Veikkaanpa, ettei Austenin pääteokseksi kutsuttu tarina nyt varsinaisesti esittelyjä kaipaa, onhan tätä tarinaa toisinnettu kerran jos toisenkin tässä hieman yli 200 vuoden aikana. En oikeastaan edes osaa sanoa, mitä tältä kirjalta odotin itse, mutta vaikka siitä olin luonnollisestikin paljon kuullut, yllätti Austenin kupliva terävänäköisyys ja herkullinen huumori silti. Vaikka tarinan keskiössä on ylpeyden ja ennakkoluulon lisäksi hyvinkin säädellyt avioitumistavat ja ihmissuhteiden muodostus, en osannut odottaa näin ajankohtaista kerrontaa. Austenin tarkkanäköisyys ja hersyvän upea tapa kuvata aikaansa, luokkaeroja, ihmissuhteita ja aikeita kohteliaiksi tarkoitettujen sanojen takana on jotain sellaista, johon moni nykykirjailijakaan ei todella yllä.
Ja kyllähän minä tästä kirjasta tosiaan nautin. En usko, että tälle vääränikäinen voi ollakaan, juoksinhan nytkin anniskeluravintolasta vauhdilla viime viikon lauantai-iltana kotiin ihan vain jatkaakseni Elizabethin ja herra Darcyn suhteeseen syventymistä. Kersti Juvan uusi suomennos päästi myös tarinan oikeuksiinsa. Se sai toivomaan, että koko Austenin tuotanto olisi käännetty näin, ja ehkäpä julkaistu sarjana Elina Warstan yhdenmukaisesti suunnittelemin kansin. Tämä kun on jo ulkoakin niin herkullinen, että se täytyy vielä joskus koettaa itsellekin kierrätyskeskuksilta kenties metsästää.
En tiedä osaanko muuta enää Ylpeydestä ja ennakkoluulosta sanoa, kai tästä muutaman sadan vuoden aikana on aika tyhjentävästi puhuttu. Ehkä siis sanonkin vielä lähinnä sen, että vaikka lukuvikojaan saa myös vaalia osana lukijaidentiteettiää, eikä kaikkea tule korjata vain ulkoisen paineen vuoksi, oli tämän lukuvian oikaiseminen silti enemmän kuin kannattavaa. Ehkä jatkossa keskitynkin tähän aikaansa edellä olleiden naisten kirjoittamaan klassiseen kirjallisuuteen, ja jätän "täällä nää etuoikeutetut miehet ryyppää ja pohtii eksistentiaalisia kriisejään Pariisissa" -kirjallisuuden vähemmälle. Onneksi on mistä valita.
Mutta nyt haluaisin kuulla mikä on sinun suurin lukuvikasi, jonka haluaisit korjata? Tai tiedät jo valmiiksi, että se todennäköisesti lopulta myös lukematta jää? Antakaa palaa, tämä kiinnostaa minua erityisesti!
Helmet-haaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo (jos kuvasta ei näy, niin kannen oikeassa yläkulmassa kulkee siis kauniit hevoskärryt!)
Jane Austenit kuuluu kyllä ehdottomasti lemppareihin. Ylpeys ja Ennakkoluulo ehdottomasti ykkösenä vaikka se nyt aika ennaltaodotettavaa onkin. Tällä hetkellä yöpöydällä odottaa Viisasteleva sydän lukuvuoroaan. Jollain tavalla pidän hirveästi Austenin tavasta kuvailla ihmisiä ja niiden luonteita ja vahvoista naishahmoista.
VastaaPoistaOma lukuvikani ehkä on se, että olen hirveän ennakkoluuloinen suomalaista kirjallisuutta kohtaan. Kyllä siis luen myös suomalaista kirjallisuutta, mutta aivan liian vähän. Itse asiassa tätä blogia lukiessani olen päässyt hieman yli tästä ennakkoluulosta. Jollain tavalla odotan sen olevan synkkää, melankolista ja ankeaa. Sellaista mistä jää vähän itsellekin turhautunut harmitus lukiessa.
Tämän myötä tuli kyllä ehdottomasti into lukea Austenia lisää. Ehkäpä hieman nopeampaankin tahtiin kuin nyt, tämäkin ehti olla maksimilaina-aikansa jo hyllynpäässäni vuoroaan odottelemassa ennen kuin tälläkään kertaa sain siihen tartuttua. :D
PoistaJa ymmärrän täysin, kotimaisella kirjallisuudella on kieltämättä hieman tuollainen maine, ja pitää sukeltaa syvemmälle sen maailmaan, että löytää muutakin. Mutta erityisen ihana kuulla, jos siitä olet hieman jo yli pääsemässä, Suomesta löytyy paljon omaäänisiä kirjailijoita, jotka ovat muutakin kuin synkkyyttä ja toivottomuutta! <3
Ylpeys ja ennakkoluulo on kyllä ihana, joskus aikoinaan tulin sen lukeneeksi, mutta sen enempää en minäkään ole Austenia lukenut vaikka monet vuodet on pitänyt :D Se onkin ehkä yksi lukuvioistani, että vaikka kuinka joku kirja kiinnostaisi ja tekisi mieli lukea se, en vain saa aikaiseksi tai se jää tavallaan kuumottelemaan liikaa enkä uskalla lukea sitä, ajatuksena kai pelko pettymyksestä. Yleensä tämä käy nimenomaan sellaisten kirjailijoiden kanssa, joilta olen lukenut yhden todella hyvän kirjan, enkä sitten ikinä lue enempää, kuten tämä Austen ja vaikkapa Murakami (Kafka rannalla <3).
VastaaPoistaNiin ja sitten tietysti on yksi mielestäni aika paha lukuvika, kirja jonka olen kauan halunnut lukea ja tuntuu, että se pitäisi olla luettuna kaikilla, nimittäin Sinuhe egyptiläinen :D
Ymmärrän! Jos tuntuu, että on aloittanut jo siitä "kaikkein parhaasta" teoksesta, syntyy aikamoinen kynnys tarttua muuhun kirjailijan tuotantoon!
PoistaJa Sinuhe tuntuu kyllä olevan monelle se erityinen lukuvika, se on noussut instagraminkin vastaavassa keskustelussa useasti esiin! Luin sen itse ennen blogia, aikana, jolloin en antanut itselleni lupaa lopettaa kirjoja kesken enkä lukea useampaa kuin yhtä kirjaa kerrallaan. Onni sinänsä, sillä en välttämättä olisi nyt aloitettuani saanut sitä taisteltua loppuun yhtä kunnialla kuin silloin ehkä nelisen vuotta sitten. :D
Heh, mahtavaa, että olet nyt lukenut Austenia. Vaikka olen lukenut Austenilta lähes kaiken, niin päässä alkaa kyllä mennä kirjat ja elokuvasovitukset niin ristiin, etten enää ole ihan varma, mikä kirjoista on lempparini. Y&E on korkealla, mutta nuorempana pidin siltikin enemmän Viisastelevasta sydämestä. Elokuvaversioista Järki ja tunteet on ehkä se suosikkini.
VastaaPoistaKlassikoista minulla on lukematta Täällä pohjantähden alla, minkä haluaisin lukea. Joskus ajattelin, että pitää lukea Waltarin Sinuhe, mutta nykyään en ole enää ihan varma, eikös sekin ole aika miesnäkökulmainen? Tai kun on lukenut Hemingwayta, nimenomaan tätä ryypätään Ranskassa (tai pyydystetään kala), niin en tiedä miten paljon sellaista tavaraa jaksaa :D
Monet klassikot ovat oikeasti hyviä, eli niitä kannattaisi lukea. Toisaalta siinäkin voi aina vähän puntaroida, että kenes mielestä ne on hyviä. Eivät kaikki klassikotkaan ole kaikille, väittäisin.
Minä olen tainnut kaikki muut nämä elokuvaversioina katsoa, paitsi tämän Ylpeyden ja ennakkoluulon, koska olen säästellyt lukukokemusta ennen leffaa! Plus mua häiritsee ainakin siinä uusimmassa (?) filmatisoinnissa Keira Knightley jostain syystä Elizabethina, se on jotenkin aivan liian ilmeinen valinta kyseiseen rooliin.. :D
PoistaJa onhan nuo varsin miesnäkökulmaisia kaikki juu. Ei sillä, että keksisin tähän hätään yhtään miehen kirjoittamaa klassikkoa, joka ei olisi. :D Linnan trilogia oli mulle silloin 10 vuotta sitten luettuna hurjan suuri ja tärkeä lukukokemus, mutten tiedä uskallanko lukea sitä uudelleen nyt kun oma maku on muutenkin hieman kehittynyt ja muuttunut tarkemmaksi juurikin tuosta näkökulmavinkkelistä. Haluan säilyttää sen suurena ja tärkeänä, joten en tiedä tarkoittaako se nyt sitä, että siitä täytyy pysyä kaukana.
Ja totta kyllä. Olisi virkistävää myös nähdä joskus sellainen "nämä 100 kirjaa sinun pitää lukea ennen kuolemaasi", jossa näkökulmana olisi noita nykyisiä listoja moninaisempi! Sellaista klassikkolistaa voisi itsekin alkaa mielellään kahlaamaan läpi. :)
Dostojevskin Rikos ja rangaistus, klassikoiden klassikko. Parhaimmillani ole tainnut päästä sivulle 49 asti, kunnes ei vain enää pysty lukemaan pidemmälle. Useasti olen yrittänyt, mutta niin kai se vain on vihdoin todettava, että ei tuu tapahtuun! :D
VastaaPoistaMutta Austenit, ne ovat ❤.
Haha, joskus vaan täytyy luovuttaa! Venäläisistä klassikoista puhuttaessa täytyy tosin myöntää, että minulla on ollut Anna Karenina kohta 6 vuotta kesken..... :D En tiedä pitäisikö "ehkä" vielä sen parin joskus palata vai ihan vain myöntää, että se myös jäi kesken.
PoistaSinulla on ollut hieno lukukokemus. Austen kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Pari viikkoa sitten katsoimme tämän elokuvan, ehkä kolmatta kertaa. Paljon on klassikoita vielä lukematta, erityisesti venäläisiä. Anna Karenina on venäläisistä suosikkini.
VastaaPoistaEhkä minunkin täytyy tuon Anna Kareninan kanssa "pienen" 6-vuotisen lukutauon jälkeen terästäytyä.. :D Pääsin muistaakseni jopa useamman sata sivua sen kanssa etenemään kunnes tuli kai jotain muuta. Ehkä siis vielä joskus!
PoistaHienoa, että luit tämän! Minä olen lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon vanhempana suomennoksena ja englanninkielisenä romaanina, mutta tämä Kersti Juvan suomennos on minulla vielä lukematta. Viime kesänä olin jo aloittelemassa, mutta joku muu kirja änkesi väliin ja... Mutta olipa suomennos mikä tahansa, niin onhan tämä ihan huikea ja monitahoinen, viisas romaani - etenkin kun ajattelee Austenin aikaa.
VastaaPoistaLukuvikaa onkin hyvä pohtia. Hmm. Ehkä ennakkoluulot joitakin tiettyjä genrejä kohtaan. Tai, joo, Umberto Econ Ruusun nimi, joka on ollut minulla kesken kesästä 2001 saakka. Kirja on vielä mieheni lempiromaani, joten ehkä pitäisi vaan koettaa lukea se loppuun. Ehkä! :D
Tämän hienous tosiaan tuskin suomennosveriosta kiinni jää! Mutta ihana ja sujuva tämä oli, ehkäpä joskus vielä luen uudelleen jonain toisenakin versiona. Veikkaan, ettei tämän kanssa yhteen lukukertaan nimittäin jäädä. :)
PoistaJa haha, se on jo varsin hyvän aikaa saanut levähtää tässä välissä! :D Ehkä vielä joskus senkin aika sinulle tulee!
Luin Austenin tunnetuimmat teokset eli tämän sekä Järki ja tunteet -kirjan muistaakseni lukioikäisenä. Emmankin olen ehkä lukenut, ja blogiaikana Neito vanhassa linnassa -teoksen (jonka ironisesta alusta pidin valtavasti). Austen ei siis lukeudu lukuvikoihini, mutta venäläiset klassikot kyllä. Rikos ja rangaistus on raskas, sekava ja puuduttava, enkä varmaan lue sitä koskaan kunnolla (olen lukenut sen kursorisesti sieltä täältä). Anna Kareninaa en myöskään saanut opiskeluaikana luettua kokonaan. Tsehovilta olen sentään lukenut Lokin ja Kolme sisarta (koska ne ovat lyhyitä!) Aion kuitenkin yrittää lähestyä Dostojevskia esimerkiksi Kaksoisolento-teoksen kautta.
VastaaPoistaLyhyys yleensä kieltämättä helpottaa klassikoihin tarttumista ja niiden seurassa pysymistä! Venäläiset tosiaan mullakin lukematta, ehkä sellainen maailman klassikot -kirjallisuus ylipäätään, oma tuntemus on tähän asti painottunut lähinnä kotimaisiin klassikoihin. :)
PoistaPaljastinkin sulle jo IG:n puolella oman lukuvikani: Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla ovat vielä molemmat lukematta...
VastaaPoistaVarsinkin jälkimmäinen näyttäisi monellakin olevan.
PoistaYlpeys ja ennakkoluulo on hyvä, mutta en aivan ihastunut siihen. Olen lukenut joskus jonkun toisenkin Austenin, mutta en enää muista minkä. Mun sellaisia lukuvikoja, jotka haluaisin korjata, on esim. Linnan Täällä Pohjantähden alla, ehkä joku Brontën sisarusten tunnetuimmista kirjoista ja sit joku venäläinen klassikko (Anna Karenina, Saatana saapuu Moskovaan tms. – jälkimmäistä aloitin joskus teininä, mutta jäi ymmärrettävästi silloin kesken).
VastaaPoistaBrontëa uskaltaisin ehkä itsekin nyt Austenin jälkeen kokeilla, jospa sitä vaikka seuraavaksi. :) Saatana saapuu Moskovaan oli yllättävänkin hyvä, vaikka täytyy sanoa, että luin sen parikymppisenä vähän "vahingonssa" ja se jätti erityisen hämmentyneen olon jälkeensä. Mutta pidin siitä, sen voisi ehkä vaikka lukea joskus uudelleenkin!
PoistaKuulun myös siihen jengiin, jolta on Täällä Pohjantähden alla lukematta. Uskon, että sen vielä joskus luen. Sen sijaan Sinuhe egyptiläinen taitaa jäädä lukematta, se ei vaan vie minua mukanaan.
VastaaPoistaShakespearea haluaisin lukea vielä lisää, opiskeluaikoina tuli luettua, mutta vain pari teosta.
Pitää ehkä lukea vielä tämä Kersti Juvan suomennoksena. Juva on aivan loistava suomentaja.
Täällä Pohjantähden alla olikin pienimuotoisen instagram-kyselyni perusteella yksi vähiten luetuista klassikoista! Toki otos oli "hieman" vinoutunut ja pieni, mutta se on näemmä silti edelleen monilla enemmänkin kirjallisuutta kuluttavilla lukematta. :)
PoistaJa suosittelen kyllä tätä Juvan suomennosta, tykkäsin hurjasti!