ROXANE GAY : HUNGER - A MEMOIR OF (MY) BODY
280s.
Corsair 2017
Tämä kirja on niin aukirevitty, herkkä, rujo ja kaikkensa antava, että oikeastaan kaiken kirjoittaminen tuntuu nyt erityisen lattealta. Kun kirja on näin vahva, ei siitä saa kuin laimeita sanoja.
Joten kirjoitan nyt näin: kiitos Roxane Gay.
Kiitos, kun tuot näin rohkeasti esiin sen, mitä voi yhden ihmisen ylipainon takana piillä. Kiitos kun avaat omakohtaisuuden kautta sitä, miten omasta kehosta, sen koskemattomuudesta ja määräämisoikeudesta voi joutua luopumaan sinisilmäisen luottamuksen vuoksi, vain koska haluaa olla rakastettu. Kiitos kun näytät kaikille kirjaasi lukeville, miten tuollaisen trauman jälkeen ihminen tekee kaikkensa, ettei joudu kokemaan mitään sellaista uudelleen, eristää joko itsensä suojatakseen tai kasvattaa itselleen sellaisen muurin, että jo sitä valmistellessa tietää, ettei sitä voi kukaan, koskaan, missään murtaa. Toiselle se on jotain vähemmän konkreettista, sinulle se oli kymmenien ja taas kymmenien kilojen ylipaino.
Kiitos Roxane, kun näytät meille sen brutaalin maailman jossa me elämme, sen maailman, jossa ylipainosta on tullut julkista omaisuutta, julkinen paikka. Jossa ylipainoista ruumista vasten voi juosta julkisella paikalla, sen päälle voi konkreettisesti tallata, sen viemää tilaa voi internetissä suomalaissetämiesten tapaan kauhistella päivittelemällä pitkiä lentoja vierustoveriaan salakuvaten ja päästä pälkähästä edes pahoittelematta. Kiitos kun näytät miten vastenmielisiä laihdutusohjelmakonseptit ovat, kiitos kun näytät miten vaikea sinun on mahtua siihen muottiin, mitä yhteiskunta sinulta odottaa. Meiltä odottaa.
Kiitos siis, kun kritisoit tapasi mukaan lempeästi, mutta silti terävästi ylipäätään yhteiskuntamme painokeskeisyyttä, ylipainoa, alipainoa ja ihan vain painoa. Sitä, että mikään muu ei ole mitään, jos paino ei ole oikein, kukaan ei ole onnellinen, jos hänen kehonsa ei ole sitä mitä siltä odotetaan. Kiitos kun muistutat, miksi pelkkä kehopositiivisuus ei ole vielä avain asioiden muuttamiseen, vaan taistelu yleistä ilmapiiriä ja fat shamingia vastaan on. Kiitos kun kiinnität siihen huomiota, ja kiitos kun kiinnität minun huomioni sellaisiin asioihin, jotka ovat sinulle arkipäivää, mutta minä en edes ymmärrä niitä. Kiitos kun kerrot miten kamalaa on ahtautua tuoliin, johon et mahdu ja kiitos kun kerrot miten nöyryyttävää on saada itsensä raputtomalle lavalle. Kiitos kun uskallat tehdä yksityisestä julkista, kiitos kun avaat silmiä ja saat ymmärtämään.
Kiitos siis, kun kritisoit tapasi mukaan lempeästi, mutta silti terävästi ylipäätään yhteiskuntamme painokeskeisyyttä, ylipainoa, alipainoa ja ihan vain painoa. Sitä, että mikään muu ei ole mitään, jos paino ei ole oikein, kukaan ei ole onnellinen, jos hänen kehonsa ei ole sitä mitä siltä odotetaan. Kiitos kun muistutat, miksi pelkkä kehopositiivisuus ei ole vielä avain asioiden muuttamiseen, vaan taistelu yleistä ilmapiiriä ja fat shamingia vastaan on. Kiitos kun kiinnität siihen huomiota, ja kiitos kun kiinnität minun huomioni sellaisiin asioihin, jotka ovat sinulle arkipäivää, mutta minä en edes ymmärrä niitä. Kiitos kun kerrot miten kamalaa on ahtautua tuoliin, johon et mahdu ja kiitos kun kerrot miten nöyryyttävää on saada itsensä raputtomalle lavalle. Kiitos kun uskallat tehdä yksityisestä julkista, kiitos kun avaat silmiä ja saat ymmärtämään.
Ja ennen kaikkea, kiitos Gay kun olet niin auki. Rehellisen, rikkirepivän avoin, kaikkensa antava, niin lähellä ja iholla, ettei tekstiäsi voi vain lukea, sitä elää. Kiitos kun annat koko elämäsi luettavaksemme, vaikka sen varjolla joku saa taas vain lisää aseita loukata sinua anonyymisti internetissä. Kiitos kun jaoit pimeimmät hetkesi, ne, joiden olemassaoloa voin vain vieressä henkeä pidätellen kauhistella ja ne, jotka tunsin eläneeni itsekin, aivan samanlaisina.
Kiitos Roxane Gay kun kirjoitit tämän kirjan.
Hungerista muissa blogeissa: Polte, Nannan kirjakimara & Reader, why did I marry him?
Hungerista muissa blogeissa: Polte, Nannan kirjakimara & Reader, why did I marry him?
Mä odotan tämän kirjan lukemista enemmän kuin ehkä minkään aikoihin ja siksi lykkään sitä koko ajan. Mutta pian! Kaunis sun teksti, tuo avonaisuus ja sen kautta tekstin eläminen on asia mikä muutenkin kiinnostaa nyt ihan hulluna, miten vaikea siinä on onnistua olematta jotenkin kaikkea liikaa. Gay taitaa olla aika hyvä esimerkki siitä.
VastaaPoistaYmmärrän täysin, välillä niihin eniten odottamiin on vaikein tarttua. Minullakin oli tämä alkuun melkein kuukauden kesken, kun en saanut oikein kunnolla aloitettua, mutta kun päätin että nyt luen, se menikin kahdessa päivässä, vei täysin mennessään. Gaylla on tosiaan ihan mieletön ote lukijaansa ja taika tekstissään!
PoistaMulla oli koko syyskuun iso ongelma se, että luin niin vaikuttavia kirjoja, etten tahtonut saada niistä kirjoitettua mitään. Tuntui, ettei mitkään sanat koskaan riitä.
VastaaPoistaSiskoni luki tämän myös ja on siitä asti hehkuttanut. Pitää itsekin lukea!
Näin isojen teemojen ja näin hienosti niistä kirjoitettujen kirjojen äärellä ei kyllä kovin helposti mitään uutta ja mullistavaa enää osaa sanoa. Onneksi ei väkisin tarvitsekaan, saa kirjoittaa vaikka vain kiitoksen tai vilpittömän kehun jos siltä tuntuu! :) Lue ihmeessä, uskon, että pitäisit tästä myös.
PoistaUpeaa, että vaikka tästä kirjasta oli varmasti vaikea kirjoittaa, niin kirjoitit silti. Ihailen sitä, miten saat jokaiseen postaukseen nostettua kirjan ja lukemisesi tunnelman, sen inhimillisyyden tarinan, joka jokaisessa kirjassa piilee. Kiitos Laura.
VastaaPoistaApua, kiitos Katri. ♥ En nyt oikein edes osaa olla tämän kommenttisi edessä, ottaa siis varmaan vain vastaan, mutta kiitos. ♥
PoistaTaas kun luen Roxane Gaysta mietin että voisiko varaukseni ( Bad feminist) saapua jo kirjastoon, palan niin halusta lukea tältä naiselta jotain! Upeasti kirjoitat, jälleen ♥
VastaaPoistaSillä näyttää edelleen varsin kunnioitettava jono olevan Helmet-kirjastoissa, toivottavasti saat sen pian käsiisi joka tapauksessa! Ja kiitos Jenni ♥
Poista