SYYSKUUN LEMPPAREITA

Loputtomalta tuntuva kesäkin loppuu joskus, ja huomenna alkaa neljän vuoden tauon jälkeen taas opiskelija-arki (ihan vain jos ette ole vielä kuulleet). Kannettiin tavaramme Joensuuhun viime viikolla, torstaina nappasin Elvin taajamajunaan ja toimme tassumme uuteen pikkukakkoskotiimme (haha). Vielä täällä ei ole kuin sänky, sohva, kaksi tuolia ja pöydän pukkijalat, mutta kirjapinot ja viherkasvit saavat paikan tuntumaan kuitenkin kodilta. Yllättävän vähän sitä tavaraa tarvitseekin, vaikka kyseessä on yksiö, en millään saa edes kolmasosaa kaappitilastani käytettyä. 

Mutta niin. Ihan varsinaisesti minun ei pitänyt nyt muutoista ja tavaroista kirjoittaa, vaan jakaa muutamia lähiaikojen lempparijuttuja. Joten olkaa hyvä.

S Y Y S K U U N  L E M P P A R I T

• Syksy on selvästi saapunut, kun en listaa enää uusia biisilöytöjä kesäsoittolistalleni, vaan Spotifyn on vallannut syksyisempi ja ehkä taas hieman mollivoittoisempi versio. Nyt taustalla soi eniten The Nationalia, Sigur Rósia sekä pitkästä aikaa Mumford & Sons'ia. Kesän jälkeen vanhatkin lempparit tuntuvat raikkailta. Ja  The Nationalin uusin biisi, Carin at the Liquor Store ihan maagisen hyvältä.

• Saara Särmä. Opin sekä Roxane Gaylta että Tove Janssonilta, ettei ihmisiä pidä glorifioida ja ihailla liikaa, mutta lupaan etten fanita sokeasti, vaan sillai, no, sopivasti. Ainoita jo luettuja kirjoja, jotka Helsingistä mukaan otin, on Särmän & Meriläisen Anna mennä, josta on tullut ihan henkikirjani. Kuuntelin Särmää myös Noin viikon radio -podcastista, ja olen entistä vakuuttuneempi, että siinä on kyllä rautainen tyyppi.

• Ja pysytään vielä Särmässä, mutta hänen "aina saa hävetä ja kärsiä" -hokemansa on ollut oma pelastukseni tässä kesän aikana. Olen täysin normaalisti tyyppi, joka saattaa hinkuttaa kahden lauseen tekstiviestiä vuokranantajalleen puoli tuntia miettien lauserakenteita ja sanavalintoja ja kun lopulta olen suunnilleen tyytyväinen ja lähetän viestin, häpeän sitä sumeilematta. Nyt oikeasti. Mutta kuten Särmä sanoo, aina saa hävetä ja kärsiä. Sitä kun hänen oppiensa mukaan hokee itselleen tarpeeksi kauan hävettävillä hetkillä, väistyy häpeä ja asiasta tulee ainakin vähän naurettava. On muuten toiminut, tilanteessa jos toisessakin.

• Eilinen 2,5 tunnin maratonpuhelu ystäväni kanssa juuri kun olin vajonnut jonkinlaiseen "mitä olen mennyt tekemään muutin yksin toiselle puolelle suomea en osaa pärjää halua pysty kykene selviä" -angstiin, täysin normaalisti. No ei tunnu enää kovin yksinäiseltä ei. 

• Podcastit! Löysin ne kesällä kun ei jaksanut lukea, kuuntelin läpi kaikki Päivystävän dosentin jaksot Spotifysta, iso suositus sille! Noin viikon radiosta suosittelen ihan ehdottomasti kuuntelemaan sekä Saara Särmän että Maryan Abdulkarimin haastatteluja, ne oli voimaannuttavia kumpainenkin. Ali Jahangirikin yllätti iloisesti. Nyt aloittelin Sivumennen-podcastien läpikäymistä, hurjan hyviä nekin tähän mennessä. Ja hei, saa muuten ehdottomasti suositella omia suosikkejaan, feminismi, kirjallisuus ja ajankohtaiset asiat kiinnostavat noin erityisesti!

• Huomenna alkavat opinnot ja syksyn kurssit. Etenkin kun otin koko opinto-ohjelmani mielenkiintoisimmat kurssit heti alkuun, kuinka tuttua. Käyn niin viime hetkellä ennen valmistumista syventäviä kvantitatiivisen tutkimuksen kursseja yhdessä varmaan fuksien kanssa, tulee ihan edelliset opinnot mieleen. Tosin silloin jäljellä oli virkamiesruotsi sekä terveystiedon orientaatio, jonka ensimmäisellä luennolla leikittiin tutustumisleikkejä. Juu, ei. 

• Elvi. En tainnut edes harkita, että tuo ihan pian 9 vuotta täyttävä tyyppi jäisi Helsinkiin, kun itse muutan tänne. Taisin ostaa sille oman sohvankin tänne, sillä siinä se nytkin makaa kyljellään ja maiskuttelee. Aina kun ei murise rappukäytävän uusille äänille. Maailman parasta lenkkiseuraa myös, ja Joensuun lenkkipolut! Ah! Ei taida olla täältä enää paluuta Etu-Töölöön sporakolinan keskelle.