"Minä en juurikaan lue novelleja, ne eivät ole yksinkertaisesti hyviä. Ne ovat lyhyitä, irrallisia, eivätkä onnistu kertomaan sellaisia tarinoita, joita kaunokirjallisuudelta haluan", ajatteli Laura ja vuosikausia ohitti tyynesti novellikokoelmat. Yhden hyvän luki, vahingossa koska ei tajunnut sen olevan novellikokoelma, mutta ei antanut sen vaikuttaa tähän täysin perusteltuun ja avarakatseiseen näkemykseensä. Kirjahan on hyvä vain, jos siinä on yli 400 sivua, ja koska jo kolmensadan sivun romaani on automaattisesti yhtä tyhjän kanssa, ei novelleille kannata juuri ajatuksiaan uhrata. Ja näin hän ajatteli aina vuoteen 2015 saakka, kunnes luki ensimmäistä kertaa tietoisesti novellikokoelman ja niin sanotusti blogikliseisesti valaistui. Löysi kirjallisuusmaailman rakkausvaatteen. Luottokirjailijan. Ja niin allekirjoittaneen ajatusmaailma ihan vahingossa vähän muuttui.
Kuulostaako lainkaan tutulta? Reader, why did I marry him -blogin Omppu lanseerasi tällä viikolla aivan loistavan lukuhaasteen: luetaan yhdessä enemmän novelleja. Ja sen haasteen taakse hyppään saman tien. Kaukana on vielä vähän aikaa sitten jyllännyt ajatustyhjiöni, jossa väitän pitkän kirjan automaattisesti voittavan lyhyen. Juu kyllä, rakastan edelleen syvälle ja pitkälle meneviä, koko suvun ja sukupolvien leikkaavaa kerrontaa. Innostun perusteellisesta kuvauksesta, maailmoista, joista tulee niin totta, että viikkoja ja ehkä kuukausiakin niiden parissa viettäneenä kuvittelen itsekin asuneeni muinaisessa Egyptissä Sinuhen seurassa. Ja silti, ihan omat ajatukseni romukoppaan työntäen myönnän, että jos vaatii kokonaisen maailman luominen taitoa, niin vaatii tiivistetyn kerronnan, rivien välien vaivihkaisen täyttämisen ja kokonaisen maailman mahduttaminen muutamaan kymmeneen sivuunkin. Ja siinä onnistuminen, no, se jos mikä todella vakuuttaa, vakuuttaa usein enemmänkin kuin pitkällinen ja maalaileva kerronta.
Ja koska #novellihaaste on ehkä parasta mitä tähän hetkeen voi tulla, haluaisin vinkata teillekin muutaman parhaan novellikokoelman, jonka olen itse lukenut. Ja neljä sellaista, joiden lukemista tällä hetkellä odotan eniten.
LUETUT LEMPIKOKOELMAT
Rakkauteni Murakamiin ei ehkä tule kenellekään yllätyksenä, ja vastahan minä tämän novellikokoelman täällä blogissanikin jo esittelin. Se oli joka tapauksessa niin hyvä, että haluan muistuttaa siitä uudelleen, se on unenomainen, hiljainen ja kaunis, sen tarinoista irtoaa paljon uutta, ja silti sellaista, johon samaistuin enemmän kuin missään muussa Murakamin teoksessa. Näitä novelleja tulen selailemaan uudelleen ja uudelleen, ehdottomia lemppareitani kokoelmasta ovat Yesterday sekä nimikkonovelli Miehiä ilman naisia.
02. Chimamanda Ngozi Adichie : Huominen on liian kaukana
Huominen on liian kaukana on se ensimmäinen novellikokoelmani, jonka luin tajuamatta ensin että olen lukemassa novellikokoelmaa. Tämän kokoelman lukemisesta on jo nelisen vuotta, ja suunnitelmanani on lukea nämä uudelleen tämän novellihaasteen aikana. Mielikuvissa kirja on eheä, koskettava ja Adichien tapaan hyvin vaikuttava ja voimakas, se sukeltaa ajankohtaisiin teemoihin paremman tulevaisuuden porteilla, mutta onko Amerikka automaattisesti se autuuden tuova vaihtoehto, voiko se tarjota jotain, mitä Nigeria naisiltaan vie?
03. Alice Munro : Liian paljon onnea
Ja sitten on Munro ja se kokoelma, joka oikeastaan sai minut ymmärtämään novellien päälle. Luin tämän muutamia kuukausia ennen blogini aloitusta, noin vuosi sitten. Rakastin erilaista lähestymistapaa, traagisia ihmiskohtaloita, mutta sitä ettei traagisuudella mässäilty vaan arkisen tarkkanäköisesti kurkistettiin hetkiin, jotka enemmän tai vähemmän suurista käännekohdista oli seurannut. Munro kirjoittaa käsittämättömän tarkasti ja arkea hienosti peilaten olematta silti lattea tai arkipäiväinen. Nämä novellit tärisyttävät, tuovat kokonaisia elämiä muutamiin sivuihin jättämättä silti mitään ärsyttävän epävarmoiksi, alleviivaamatta mitään ehdottomiksi tosiksi.
Yhteneiväisen kokonaisuuden muodostava, ensimmäinen lukemani Janssonin aikuisten teos on ollut minulle yksi tämän vuoden ehdottomasti tärkeimmistä kirjoista. Jansson sukeltaa kahden kuvitteellisen, ja silti niin kauniisti tunnistettavanoloisen naistaiteilijan yhteiselämään, ja hän tekee sen niin taitavasti ja samaistumispintaa tarjoten, että pitkästä aikaa tunsin kirjallisuuden parissa suurta lohdullisuutta. Lohdullisuutta siitä, että joku toinenkin ajattelee juuri samoin kuin minä, jossain on joku muukin juuri tällainen, enkä minä olekaan se oudoin ja erilaisin. Sen ja kerronnan ylipäätään Jansson tekee taitavasti, yhtä hienosti kun Toven vain voi olettaa tekevänkin.
ODOTETUIMMAT KOKOELMAT
01. Gao Xingjian : Vaarin onkivapa
Vaarin onkivapa on pyörinyt hyllyssäni vuosia. Se on löytö kirjamessuilta, ajalta jolloin oman Shanghain-matkani ansiosta Kiina oli kiinnostavinta, mitä saatoin tietää. Ja onhan se sitä edelleenkin, monen muun asian seurassa, mutta tätä kirjaa en ole saanut aloitetuksi, en vaikka mikä olisi. Ensin se vain unohtui, sitten tajusin sen olevan novellikokoelma. Nyt otan kuitenkin tavoitteeksi saada tämän luettua ennen novellihaasteen päättymistä, haluan pitkästä aikaa sukeltaa Kiinan lähihistoriaan.
02. Jhumpa Lahiri : Tämä siunattu koti
Lahiri ei vakuuttanut ihan täysin kesällä lukemallani Tulvaniityllä, mutta kiinnostus kirjailijan tuotantoa kohtaan jäi. Tämä siunattu koti on Lahirin palkittu esikoisteos, ja sen novellien sielunmaailma kiinnostaa, kurkistuksena Intiaan, siirtolaisuuteen ja niihin kolkkiin, joihin ei omassa arjessaan matkustamatta pääse.
03. Mika Waltari : Kuun maisema
Waltari on pitkään odottanut lukuvuoroaan kirjahyllyssäni, ja nyt novelleja/pienoisromaaneja sisältävä teos kiinnostaa erityisesti. Waltarin maailmaan sukeltaminen on aina yhtä rakasta ja herättelevää, ja koska tähän asti olen kirjailijalta lukenut vain pidempiä romaaneja, on seuraavaksi näiden lyhyempien vuoro. Tältä odotan paljon, kuten Waltarilta aina yleensäkin, mutta onneksi en ainakaan aiemmin ole koskaan joutunut pettymään.
04. Leena Krohn : Pereat mundus: romaani, eräänlainen
Krohn on kiinnostanut jo kauan, ja vaikka teokset osittain ainakin häilyvät novelli- ja romaanirajojen välillä, lasken nyt tämän tähän lyhytproosakategoriaan, ja toivon aloittavani kyseisen kirjailijan tuotantoon tutustumisen niin ikään tämän novellihaasteen aikana. Sen verran vahvalta ja houkuttelevalta kirjailijan tuotanto tuntuu, että saattaa ehkä olla jo aikakin.
Ja sitten vielä lopuksi, mitkä teidän ehdottomia novelli-/novellikokoelmasuosikkejanne ovat?
Itsekään en oikein ole novellien ystävä. Tuntuu, että kaikissa kokoelmissa, jotka olen lukenut, on aina se yksi helmi, ja kokoelmasta loput on sitten huonoja.
VastaaPoistaHalloweenin aikaan tosin luin Stephen Kingin Yön äänet -novellikokoelman (ikivanha), ja tykkäsin ihan älyttömän paljon! Mutta ei varmaan ole yhtään sun kirja genreltään. Tässä tosin hyvä vinkki niille, jotka haluaisi vain vähän kokeilla jotain kauhua, josko tykkäisi. :)
Mullakin odottelee tuo Reilua peliä kirjahyllyssä, mutta jotenkin päähäni on iskostunut, että se olisi niin valoisa kirja, että sopisi paremmin kevääseen tai kesään, ja en sen takia nyt mukamas voi sitä sitten vielä lukea. :D
Minä nimenomaan kyllä itseni novellien ystäväksi lasken, ja siihen on erityisesti auttanut se, että on oppinut löytämään hyviä ja laadukkaita novelleja ja novellikokoelmia, juuri niitä, joissa tarinoiden laatu pysyy tasaisena läpi kirjan, ei jää vain yhteen tai kahteen hyvään. :)
PoistaJa minusta Reilua peliä sopii ihan ehdottomasti niin syksyyn kuin kesäänkin, ei siinä mitään erityisen valoisaa ja kesäistä ollut! En tosin ylipäätäänkään kauheasti välitä kirjojen osumisesta "oikeisiin" vuodenaikoihin, voin aivan hyvin lukea talveen sijoittuvaa teosta kesähelteessä, mutta tuon teoksen kanssa en osaisi edes laittaa sitä mihinkään nimenomaiseen vuodenaikaan, se oli monella tapaa varsin ajaton. :)
High five! Ajattelin juuri eilen, että lukisin novellihaasteeseen Adichien novellikokoelman tuodakseni sen myös blogiini. Pidin siitä aikanaan ihan valtavasti. Myös Lahiri olen miettinyt tähän haasteeseen. Hän on minulle Adichien tavoin hyvin rakas kirjailija. Tulvaniitty on vaikeammin aukeneva kuin Lahirin sitä edeltävä tuotanto. Se oli ensimmäisiä kirjoja, joista blogiin kirjoitin ja siitä kirjoittaessa tajusin, että moni asia oli mennyt lukiessa ohi. En myöskään ole koskaan lukenut Lahiria suomeksi, joten sitä voisi nyt kokeilla.
VastaaPoistaMinulle jäi tuosta Tulvaniitystä kovin etäinen olo, sellainen ehkä jälkeenpäin ajatellen juuri, ettei se ihan auennut minulle. En ollut välttämättä sillekään se ilmeisin kohderyhmä enkä osannut mennä niin kovin henkilöhahmojen nahkoihin, ja siitä ulkopuolisuudestakin seurasi vähän kankeampi lukukokemusfiilis kuin mihin sen kanssa olisi saattanut parhaillaan voida yltää. Mutta ehdottomasti täytyy Lahirilta silti muutakin vielä lukea! :)
PoistaTämä novellihaaste on kyllä ihan mahtava, vaikka novelleista jo valmiiksi pidänkin. On hienoa, jos se kannustaa novelleja vähemmän tai ei ollenkaan lukevia lukemaan niitä. Samalla se tuo lisää näkyvyyttä novelleille, jotka eivät ainakaan täällä Suomessa ole tällä hetkellä ehkä kovin trendikkäitä.
VastaaPoistaLuin jo eilen loppuun yhden kokoelman, Leena Krohnin Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia. Hienoja ja arvoituksellisia muutaman, jotkut vain yhden sivun mittaisia novelleja. Pidin kuitenkin enemmän tuosta mainitsemastasi Pereat munduksesta, sen tarinat ovat selkeämpiä, joten siitä on hyvä aloittaa Krohnin novelleihin tai ylipäänsä tuotantoon tutustuminen.
Listailinkin jo blogissani omia novellikokoelmavinkkejäni. Niistä parhaimpia ovat olleet tänä vuonna lukemani Johan Bargumin Novelleja 1965-2015 (ihan varmasti vuoden parhaimpia kirjoja!), Adam Johnsonin Fortune Smiles ja jo mainittu Leena Krohnin Pereat mundus. Munro myös toimii aina! Lainasinkin vasta kirjastosta juuri saman Munron kuin sinulla on tällä hetkellä luvussa :)
On todella, juurikin se ennakkoluuloisuus novelleja kohtaan olisi hienoa päästä edes jossain määrin murtamaan, ja tällainen haaste on siihen varsin oivallinen. Sinulla olikin ihanan hyvä ja kattava vinkkilista, otin sieltä itselleni useammankin kokoelman ylös! Ihana päästä itsekin laajentamaan tätä novellitietämystään, tuntuu että se rajoittuu hyvin vahvasti Munroon sekä lempikirjailijoiden satunnaisiin novellikokoelmiin. :D
PoistaHeh, minulla oli muinoin aivan sama ajatus novelleista ja suoraan vierastin ja pelkäsin niitä. Ai että. Onneksi siitä on jo aikaa... Sinun listaltasi olen lukenut useamman ja Munro ja Jansson ovat lemppareita! Murakamin novellikokoelma yllätti, sillä pidin siitä. Kunpa ehtisin vielä kirjoittaa siitä blogiin asti. Huominen on liian kaukana oli hyvä, mutta Lahirin Tämä siunattu koti ei oikein iskenyt. En ole sen jälkene lukenut Lahiria. Kaima jäi joskus kesken ihan alkuvaiheessa.
VastaaPoistaOlen myös mukana haasteessa. Luen varmaan ainakin lukemattomia Munroja.
Munrot ovat siitä "helppoja" tarttua, että niiden laatu on ainakin taattu. Olen itse säästellyt muutamaakin hyllyssä olevaa ihan vaan niihin hetkiin kun tuntuu että on tullut luettua turhan monta hutia peräkkäin, Munrolla pelastaa sellaiset putket helposti! Ja hauska kuulla että tykkäsit Murakamin kokoelmasta, odotan innolla tarkempia fiiliksiäsi postauksen muodossa siitä. :>
PoistaMinäkään en ole novelli-ihmisiä. Itali Calvinon Koko kosmokomiikka on aivan ehdoton suosikkini, ja luen ehkä siitä jotain uudelleen tähän Ompun haasteeseen, jotta saan kirjan blogiini. Munrolta olen lukenut yhden kokoelman ja siitä pidin, mutten hurmioitunut. Munro on silti haasteen lukulistallani, sellaisena "varmana" nimenä. :)
VastaaPoistaMunro on kieltämättä aika taattua laatua. Olen nyt noin puolivälissä Karkulainen -kokoelmaa, vielä se ei ihan ole vienyt edellisten tavalla mennessään, mutta kyllä tuota ilolla lukee. :) Pitääkin tutustua myös tuohon Calvinoon, kiitos vinkistä!
PoistaNovellikammoinen täällä nostaa kätensä pystyyn. Olen niin ennakkoluuloinen niiden suhteen, että harvoin tulee otettua lukuun. Adichie oli moneen moneen vuoteen poikkeus, ja onkin ollut tähän astisista novellikokoelmista kirkkaasti paras. Jopa Murakamin kohdalla olen ollut epäröivä koska novellit...
VastaaPoistaMunro on kesken, sitä luen aina silloin tällöin, koska en pysty hyppäämään seuraavaan tarinaan lennossa. Vaatii makustelua! Mutta tämän innoittamana voisin taas haastaa itseäni niiden novellien pariin... Ties vaikka oikeasti nyt pääsisivät positiivisesti yllättämään! :)
Minä vierastin silloin ennen tätä novelli-ahaaelämystäni myös juurikin tuota tarinasta toiseen "hyppäämistä", tuntui että se loi jotenkin kovin rikkonaisen koko lukukokemuksesta. Nyttemmin luenkin yleensä lähinnä novellin kerrallaan, pidän pienen tauon jokaisen välissä ja se on auttanut lukulukkoon huomattavan paljon. :) Ei sen tauon pitkä tarvitse olla, mutta kun ennen saatoin lukea 1,5 tarinaa putkeen, ei yhtä novellia ehtinyt kunnolla makustella kun piti jo vaihtaa toisen tunnelmiin! Ja luulisin että tuo Murakamin kokoelma olisi sinullekin helpohko silta novellien maailmaan, vaikka ne selkeitä novelleja ovatkin, on niissä myös se Murakamin tyypillinen imu mukana, yksittäiset tarinat olivat minulle ainakin paljon helpompia/vähemmän vaativia kuin vaikkapa Munrokin, vaikka niistäkin kovin pidän. :)
PoistaTykkään novelleista ihan hirveästi ja nimenomaan niiden kompaktista muodosta. Ajattelen niin, että moni tarina ansaitsee tulla kerrotuksi vaikka siinä ei olisi ainesta pitkään teokseen. Ehkä novellifanius on myös luonnekysymys, sillä ihan arkielämässäkin arvostan sitä, että asiat esitetään napakasti :D
VastaaPoistaOlen lukenut molemmat Lahirin novellikokoelmat, joista Tämä siunattu koti oli mielestäni hieman plaah. Tuore maa sen sijaan oli aivan loistava. Muita novellikokoelmasuosikkejani ovat Olli Jalosen Värjättyä rakkautta sekä Rosa Liksomin Perhe.
Minua on novelleissa alkanut myös kiehtoa juurikin tuo pienen tarinan mahdollisuus tulla kerrotuksi, ja joskus se tosiaan lyhyessä muodossa on pitkää lavertelua vain vaikuttavampikin. :) Pitää kokeilla tuota Lahirin Tuoretta maatakin, Rosa Liksomiakin on pitänyt lukea jo pitkään! Kiitos vinkeistä :>
PoistaOnpas sulla ihana blogi ja ihana tämäkin postaus! ps, hieno tatuointi myös :---)
VastaaPoistakiitos, kaikista kohdista :3
PoistaMahtavia vinkkejä sulla, Murakamin ajattelin lukea, Munroa myös. Tuo Tove Janssonin Reilua peliä on kyllä ollut sulla mahtava löytö - voisin lukea sen. Kuulostaa meinaan tosi hyvältä. Leena Krohnin nostamista listalle mietin myös, mutta mietin myös rajallista aikaa ja päätin lukea joskus, mutta ehkä en novellihaasteeseen ehdi.
VastaaPoistaTiia
Onneksi näistä novelleista voi innostua myös niinkin paljon, että niitä tulee luettua enemmän, oli haasteita tai ei. :> Itselleni tämä haaste on ihana lisä vähän laajentaa novellituntemusta, ja ihan huippuja kokoelmia jo nyt muiden blogeista onkin saanut ottaa ylös! Ja kiva kuulla, että näistä omistakin on ollut iloa. :)
Poista