ELINA LAPPALAINEN : SYÖTÄVÄKSI KASVATETUT - MITEN RUOKASI ELI ELÄMÄNSÄ
♥ ♥ ♥ ♥
355s.
Atena 2012
Valion maitopurkissa seisoo sievä lehmä, uteliaasti kuvaajaan päin kurkistaen, itsekseen vihreällä ruohoisella laitumella kesää viettäen. Se idyllinen kuva maataloudesta, vähän kuin broilerimainoksen luoma kuva piikatytöstä ruudullisessa essussaan, ulkona jyvillä yksittäistä kanaa syöttäen. Ja tätä mielikuvaa me syömme, syömme onnellisten kanojen munia, juomme ilosta pukittelevien lehmien maitoa ja kuin lemmikkinä pidetyn porsaan takalistoa, hyvällä omallatunnolla, sen kummemmin mitään ajatettelematta.
Mutta entä jos maitopurkin kyljessä ja hunajamarinoidun broilerin pakkauksen päällä olisikin kuva todellisuudesta? Jos laitumen sijaan lehmän taustalla olisikin suurnavetta ja lehmä olisi päästään parresta kiinni, kuten se vielä hyvin monilla tiloilla todellisuudessa talvikaudet on, useita kuukausia putkeen pääsemättä edes kääntymään? Tai broileri olisi kuvassa kaikkien niiden ystäviensä kanssa, joiden kanssa se kasvaa, ruokapaketin kelmuun olisikin painettu kuva ihmisen jalostamasta hybridikanasta jalkaongelmineen 25000 lajitoverinsa kanssa samassa hallissa? Tähän ja moneen muuhun ruokateollisuuden ongelmakohtaan paneutuu Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut -teos, joka todella on Tieto-Finlandiansa ansainnut.
"Ei lehmillä ole tunteita tai kokemuksia, älä hulluja puhu."
Syötäväksi kasvatetut -kirja etenee varsin neutraalisti ja rauhallisesti faktoissaan eteenpäin. Se aloittaa pohdintansa yleisellä moraalikäsityksellä, ja tutkimustuloksilla siitä, miten lajityypillisen käyttäytymisen riistäminen vaikuttaa tuotantoeläimiin, ja miten se suomalaisilla maatiloilla näkyy. Se etenee laji lajilta, kanan, broilerin ja sian kautta niin maito- kuin lihakarjanautaankin ja koukkaa sieltä vielä suomalaisen maatalouden perusteisiin, suojeluun ja yritysvastuuteen sekä mahdollisuuksiin yksittäisinä kuluttajina. Lappalainen perustelee oikeastaan kaikki väittämänsä joko tutkimustuloksin tai muuten lähdefaktoin, se esittelee niin onnistumisemme kuin ne kohdat, joissa kaikkein eniten on parantamisen varaa. Vaikka kirjassa lopulta onkin yllättävänkin paljon saman toistoa, se on silti puhutteleva ja teräväkatseinen. Se on kirja, joka oikeastaan kaikkien ruokaa syövien ihmisten pitäisi lukea.
Arvostin tässä kirjassa tosiaan eniten sen faktapohjaisuutta ja kiihkottomuutta. Luin viime vuonna Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä -kirjan, ja vaikka sekin hyvä ja tärkeä on, paistaa siitä liikaa läpi sellainen amerikkalaistyylinen tunteisiin vetoaminen, joka jättää jopa tietoon perustuvat faktat hieman alleen. Samaan ongelmaan kompastuu myös tärkeä ruokadokumentti Food Inc., sillä kun ruokateollisuus esitetään lähes salaliittoteoriana, menettää se oman todella tärkeän sanomansa, ja leimaantuu lähinnä huuhaa-tyyliseksi toisen ääripään propagandaksi. Paremmin onnistuu jo paljon puhuttanut Netflixistäkin löytyvä Cowspiracy-dokumentti, jota jo lähtisin suosittelemaankin, jälleen kaikille jotka oikeastaan ihan vain syövät, mutta paras tähän astisista silti on ollut tämä Lappalaisen kirja. Se antaa sijaa myös onnistumisille ja tahoille, joita on todella meilläkin parannettu, mutta luo myös oikeasti realistisen kuvan ruoan tuotannosta, yritysvastuusta ja jopa meidän kuluttujien mahdollisuuksita. Sitähän kauppa meille tarjoaa, jota me ostaa haluamme. Ja jos me haluamme halpuuttamista ja edullisuuttta laadun ja vastuullisuuden hinnalla, saamme huonosti hoidettua ja eläessään kärsinyttä ravintoa.
Itse en lähtökohtaisesti tuomitse eläinten kasvatusta hyötytarkoituksessa, eläinkunnan tuotteet ovat varsin valtava osa jokapäiväistä ravintoamme. Vaikken itse ole vuosiin enää lihaa syönytkään, ja lähivuosina olen erityisesti panostanut myös kananmunan ja maitotuotteiden käytön radikaaliin vähentämiseen omassa ruokavaliossani, en pidä ihan täysin realistisena ajatuksena sitä, että kaikki olisivat muutaman kymmenen vuoden päästä vegaaneja, niin ihanteellista kuin se olisikin. Mutta se, mitä en oikein hyväksy, on tietoinen silmiensä ummistaminen ruokateollisuudelta. Koska sitä se nykyisellään on, eläinten kasvattaminen raaka-aineina, ei inhimillisinä, elollisina olentoina. Jos syö lihaa ja meijerituotteita, pitäisi olla pokkaa seistä valintojensa takana niin, että todella tietää, mistä oma ruokansa tulee. Ja siihen tämä kirja antaa sopivaa ensiapua, siksi tämänkin kirjan pitäisi olla yhä enemmän ihmisten tietoisuudessa. Välinpitämättömyys on kaikkein surullisinta, mihin ihminen kykenee, ja valitettavasti siitä kärsii aina joku. Toisaalla se on hätää kärsivät ihmiset, meidän hyvinvointivaltiossamme se on muun muassa ruoka, jota syömme. Kun valintoja sen suhteen tekee, niiden takana pitäisi pystyä myös seisomaan.
Arvostin tässä kirjassa tosiaan eniten sen faktapohjaisuutta ja kiihkottomuutta. Luin viime vuonna Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä -kirjan, ja vaikka sekin hyvä ja tärkeä on, paistaa siitä liikaa läpi sellainen amerikkalaistyylinen tunteisiin vetoaminen, joka jättää jopa tietoon perustuvat faktat hieman alleen. Samaan ongelmaan kompastuu myös tärkeä ruokadokumentti Food Inc., sillä kun ruokateollisuus esitetään lähes salaliittoteoriana, menettää se oman todella tärkeän sanomansa, ja leimaantuu lähinnä huuhaa-tyyliseksi toisen ääripään propagandaksi. Paremmin onnistuu jo paljon puhuttanut Netflixistäkin löytyvä Cowspiracy-dokumentti, jota jo lähtisin suosittelemaankin, jälleen kaikille jotka oikeastaan ihan vain syövät, mutta paras tähän astisista silti on ollut tämä Lappalaisen kirja. Se antaa sijaa myös onnistumisille ja tahoille, joita on todella meilläkin parannettu, mutta luo myös oikeasti realistisen kuvan ruoan tuotannosta, yritysvastuusta ja jopa meidän kuluttujien mahdollisuuksita. Sitähän kauppa meille tarjoaa, jota me ostaa haluamme. Ja jos me haluamme halpuuttamista ja edullisuuttta laadun ja vastuullisuuden hinnalla, saamme huonosti hoidettua ja eläessään kärsinyttä ravintoa.
Itse en lähtökohtaisesti tuomitse eläinten kasvatusta hyötytarkoituksessa, eläinkunnan tuotteet ovat varsin valtava osa jokapäiväistä ravintoamme. Vaikken itse ole vuosiin enää lihaa syönytkään, ja lähivuosina olen erityisesti panostanut myös kananmunan ja maitotuotteiden käytön radikaaliin vähentämiseen omassa ruokavaliossani, en pidä ihan täysin realistisena ajatuksena sitä, että kaikki olisivat muutaman kymmenen vuoden päästä vegaaneja, niin ihanteellista kuin se olisikin. Mutta se, mitä en oikein hyväksy, on tietoinen silmiensä ummistaminen ruokateollisuudelta. Koska sitä se nykyisellään on, eläinten kasvattaminen raaka-aineina, ei inhimillisinä, elollisina olentoina. Jos syö lihaa ja meijerituotteita, pitäisi olla pokkaa seistä valintojensa takana niin, että todella tietää, mistä oma ruokansa tulee. Ja siihen tämä kirja antaa sopivaa ensiapua, siksi tämänkin kirjan pitäisi olla yhä enemmän ihmisten tietoisuudessa. Välinpitämättömyys on kaikkein surullisinta, mihin ihminen kykenee, ja valitettavasti siitä kärsii aina joku. Toisaalla se on hätää kärsivät ihmiset, meidän hyvinvointivaltiossamme se on muun muassa ruoka, jota syömme. Kun valintoja sen suhteen tekee, niiden takana pitäisi pystyä myös seisomaan.
Tämä pitää ehdottomasti lukea! Olen muutaman vuoden ajan vähentänyt lihansyöntiä enimmäkseen eettisistä syistä ja syön nykyään varsin kasvispainotteisesti. Olen täysin samaa mieltä tuosta silmien ummistamisesta, se ei vaan ole mitenkään hyväksyttävää.
VastaaPoistaLue, tämä on hyvä. :) Noissa muissa vastaavissa on vähän ainakin itseäni häiritsevästi liikaa sitä sensaatiohakuisuutta, vaikka toisaalta onhan tuo Amerikan lihatuotanto myös aika kaukana jo suomalaisesta, joten kai sen tavallaan ymmärtääkin. Provosoinnilla saa asian parhaiten pöydälle, mutta toisaalta se tappaa myös sivistyneen keskustelun, mutta tämän kirjan kanssa onneksi suurempia ylilyöntejä ei päässyt tapahtumaan. :)
PoistaTäällä yksi lihansyöjä, hei! Lihansyönnistäni huolimatta olen samoilla linjoilla kanssasi. Mielestäni ihmisen on hyvä – ja pitääkin – tietää, mitä suuhunsa laittaa.
VastaaPoistaPossunlihaa en syö enää juuri lainkaan. Hirveä, poroa, lammasta, ankkaa tms. en syö koskaan. Kanaa syön ja kalaa, mutta olen pikkuhiljaa alkanut lisätä kasviksia ruokavaliooni. Tosin olen aina syönyt tosi paljon kasviksia.
Maitotuotteista käytän eniten juustoa ja rahkaa. Ne ovat niin hyviä, etten halua luopua niistä, vaikka olen kovasti yrittänyt!
Olen hyvin tarkka siitä, että ruokaa ei mene hukkaan eikä vettä haaskata. Niistä (vähistäkin) nimittäin muualla oltaisiin kiitollisia...
Mä voisin itse periaatteessa syödä kyllä riistaa, mikäs sen ekologisempi ja eettisempi liharuoka olisi kuin metsässä, omassa elinympäristössään elämänsä eläneen hirven tai poron liha. Olen kuitenkin niin kauan ollut jo syömättä punaista lihaa, että en osaa sitä enää lainkaan kaivata, ja luulen, että se kasvisruokapainotteisen ruokavalion jälkeen olisi vähän liian raskastakin, joten ei ole tullut kokeiltuakaan. :)
PoistaMutta onneksi niissä eläinperäisten tuotteiden valinnassakin pystyy tekemään tietoisia ostopäätöksiä, panostaa ihan jo vaikkapa kotimaisiin juustoihin ja rahkoihin, luomumerkintöihin ja ehkäpä jopa lähituotantoon, jos mahdollista vain on. Näistä kun vain saisi vielä entistäkin läpinäkyvämmät tuotantoketjutiedot, niin valintakin olisi helpompi, nyt pitää vielä vain aika paljon luottaa suuriin elintarviketaloihin ja heidän markkinointiinsa, se kun vaan tahtoo olla hieman liian siloittelevaa edelleen.
Hei!
VastaaPoistaNäitä kirjoja lukeneena ja peräkylillä kasvaneena on pakko todeta että usein huomaan ajattelevani "ovatko nämä ihmiset koskaan navetassa käyneet?".
Joo, lihakarjan osalta tapahtuu usein laiminlyöntejä ja näitä tuotantoeläimiä kohdellaan useilla tiloilla pelkkinä tuotteina. Mutta suomalaiset maitotilat ovat mielestäni pääsääntöisesti asiallisia. (Etenkinkin jos verrataan Jenkkien tehotuotantotiloihin.)
Ei, lehmät eivät ole köytettyinä paikoillaan koko talvea tai edes koko päivää. Pienillä tiloilla lypsy tapahtuu eri paikassa kuin ruokinta ja lepo. Isoilla tiloilla on usein lypsyrobotti, johon lehmä hakeutuu kun tuntee tarvetta lypsämiseen. Kiertäviäkin robotteja on, mutta silloinkin lehmillä on tilaa vaihtaa kylkeä tai nukkua.
Kyllä, lehmiä nimetään edelleen maatiloilla. Tänä vuonna kirjain on N ja vanhempani lomittamalla tilalla nimettiin vasikka Nupuksi eikä miksikään tuotanoeläin nro 12345.
Kyllä, talvikaudella ei ulkoilla. Tämä voisi johtaa esim. utaretulehduksiin tai muihin kylmettymiin. Kesäsin valtaosilla tilosta lehmät ulkoilevat aamu- ja iltanavetan välisinä aikoina.
Tuli pitkä teksti, mutta välillä nämä asiat menee vähän tunteisiin :D Yritän vain sanoa, että juon hyvällä omallatunnolla suomalaista maitoa ja suosittelen muillekin :)
Jos kansainvälisestä vertaa, etenkin maito- ja pihvikarjan kasvatus Suomessa on laadukasta ja eläin otetaan varmasti keskivertoa paremmin huomioon, näkeehän sen jo pienemmässä kuolleisuudessa ja tautien vähyydessä. Jos munijakanat, broilerit ja siat saisivat elää yhtä hyvän elämän kuin keskivertonauta, oltaisiin me varsin mahtavassa paikassa eläinmaatalouden parissa, tottahan se on. :) Siitä mediassakin hurjasti esillä olevasta jenkkiteollisuudesta ollaan onneksi kaukana, mutta ehkä problematiikka liikkuukin siinä kohtaa, että jos asioista ei puhuta ja ruokateollisuus ei ole aidosti läpinäkyvää, eikä markkinoinnin mielikuva kohtaa aidosti todellisuuden kanssa, ihminen ei ole aidosti tietoinen, mistä se ruoka tulee. Ja jos kuluttaja ei tiedä tai häntä ei kiinnosta, pääsee ylilyöntejäkin tapahtumaan, ja sen vuoksi tätä keskustelua on tärkeä ylläpitää, ei aina vain teilata yhtä leiriä ituhipeiksi tai toisia eläinvihamielisiksi tai välinpitämättömiksi.
PoistaUskon kyllä, että monilla (maito)tiloilla asiat ovat hyvin, ja siihen paneutuu tämä kirjakin. Se tuo hienosti esiin myös juurikin nuo syyt ja seuraukset, mistä sinäkin mainitsin, tokihan jokainen suomalainen ymmärtää, ettei maidontuotantoon jalostettu karja ole suomen talviin sopivaa, niin että ulkoilua voisi olla jatkuvasti. Mutta parsinavettojakin edelleen on, samoin on laiminlyöntejä ja hieman perässä laahaava eläinsuojelulaki, jossa on hurja määrä epämääräisiä kohtia, sellaisia, jotka mahdollistavat minimirajoilla toimimisen. Ja siinä se ongelma minusta onkin, esimerkiksi suomalaisessa maitotuotannossa ainoastaan oikeastaan luomu-merkintä takaa edes jollain tapaa eettisemmän ja eläimen hyvinvointiin tähtäävämmän tuotannon. Se ei silti kerro todellisuudesta mitään, koska minimivaatimuksin tuotettu luomu saattaa olla heikommin hoidetulta lehmältä kuin parhaiten tuotettu tavallisen maatilan maito, ja toisaalla taas viereisessä purkissa saattaa olla maitoa, joka on lähtöisin tilalta, jossa toiminta täyttää laiminlyönnin merkit. Ja jos läpinäkyvyys ei lisäänny, on kuluttajan mahdoton valita oikeasti sitä maitoa, jonka ketjua on myös valmis tukemaan, ja tällöin esimerkiksi itse olen kokenut parhaaksi vaihtoehdoksi vähentää ylipäätään maidonkulutusta kokonaan.
Mutta kiitos hyvästä ja perustellusta kommentistasi, tällainen keskustelu on hyvin tervetullutta. :) Ja tunteisiinhan nämä ruoka-asiat aina meneekin, puolin ja toisin, mutta se kertoo onneksi vain siitä että ne ovat tärkeitä. :) Eniten tässä ehkä peräänkuulutetaankin sitä aitoa läpinäkyvyyttä ja kiinnostuneisuutta siihen, millaisia valintoja tekee, ei se automaattisesti sulje eläinperäisten tuotteiden käyttöä pois. Mutta jos aina vaaditaan halpaa, halpaa ja halpaa, ei se tuotantokaan enää voi olla kestävällä pohjalla, joten vaikka se ehkä piiperrykseltä jostain saattaa tuntuakin, on näistä asioista voitava puhua ja isoja tuotantoyhtiöitä voitava haastaa vastaamaan kriittisemmänkin kuluttajan tarpeisiin, ihan jo siksikin, ettei meidän tulevaisuus olisi samanlaisissa eläintehtaissa kun suuremmissa maissa. Onneksi tämän kirjan jälkeen on kuitenkin edelleen varsin lohdullinen olo, sillä paljon Suomessa tehdään hyvin ja oikein, mutta siihenkään ei saa liikaa tuudittautua. Kun keskustelu pysyy yllä, tapahtuu muutoksiakin, ja ne lienee oikeastaan ihan kaikkien edunmukaisia tässäkin asiassa ovat. :)
Sen verran kommentoin Anonyymin juttua, että olen itse kotoisin maalta ja käynyt useamassa navetassa jo lapsena. Ja se on itseasiassa yksi iso syy siihen, miksi vierastin jo lapsena eläinten syömistä ja maitoa. Vaikka kävin pienillä, periaatteessa hyvin hoidetuilla tiloilla, se oli järkytys. Ja tuolla kylällä kun eleli (ja nykyään säännöllisesti käy), niin kyllä on niin monet tarinat kuultu erinäisistä laiminlyönneistä. Joskus kuulemma voi "unohtaa" viedä lehmät ulos, kun on liian kiire. Hmm?
PoistaEttä useissa navetoissa on käyty ja nykyään olen ihan tyytyväisesti vegaani ja liputan sen puolesta. Ja kyllä, myös vegaanina voi suosia ja käyttää pitkälti kotimaisia tuotteita. Ja vaikka syön esim. avokadoja ja banaania, niin epäilen, että myös moni sekasyöjä syö ulkomailta tuotuja tuotteita. Suurin osa tuotantoeläinten ruoasta tulee kuitenkin ulkomailta.
Ja tavallaan siinähän se ongelma juuri on, oikeastaan hyvin harva meistä kun on niillä maatiloilla käynyt, pääsee isot ruokateollisuuden toimijat luomaan juuri sellaista markkinailluusiota kuin haluavat. Oli paikat miten hyvin hoidettuja tahansa, ei omaan maailmankuvaan käy silti parin kymmenentuhannen linnun tehdasmainen kasvatus. :)
Poista