AILI SIMOJOKI : YÖNMUSTA KESÄ
♥ ♥ ♥
126s.
Kustannuskiila 1988
Kolmas kirja putkeen isotädin hyllystä, mihin noita omia mukaanotettuja edes tarvitsisi. Tämä tosin oli ehdoton jokerikirja, sellainen, jonka Helmet-haasteeseen voisi laittaa kohtaan eläkeläisen suosittelema kirja. Jännitysromaani pikkukylämaisemissa, varsin lupaavaa kesäkirjallisuutta.
Päähenkilö Mirjan mies on kuollut talvella. Edessä on ensimmäinen kesä ilman omaa rakasta aviomiestä, ja vaikka kesäpaikalle Onnelaan yksin muuttaminen tuntuu musertavalta, on sekin askel otettava. Edessä on pitkä kesä keskellä vilkkaan sosiaalista pikkukylää, kunnes yhtäkkiä dramaattiset käänteen muuttavat kaiken. Ja sen on saanut aikaan vain ja ainoastaan Mirjan läsnäolo Norppalassa.
Yönmusta kesä on lähinnä muistelmateoksistaan tunnetun kuopiolaiskirjailijan pieni ja kevyt jännityskertomus. Vain 126-sivuisen kirjan tarina kehittyy hitaasti, esittelee kylällisen ihmisiä rauhallisesti ja syventyy Mirjan hieman pakkomielteiseenkin suruun miehensä kuoltua. Lopulta tapahtumat eskaloituvat varsin vikkelään, tarina kietoutuu pakettiin ihan muutamassa kymmenessä sivussa ja suru kuolemasta muuttuukin ymmärrykseksi ihan jostain muusta - ja sitten kirja jo loppuukin.
Ja juuri tällaista kesäviihdettä lomalle, keskelle ihanaa juhannusta laiturin nokkaan sitä eniten juuri onkin kaivannut. Tässä ei ole mitään vakavaa, kieli on helppoa ja soljuvaa, tarinan maailmaan uppoutuu helposti. Vaikka pituutta ei romaanilla paljon ole, sen maailma on silti täyteläinen ja kokonaisvaltainen. Ei tämä nyt ehkä kirjallisuuden mittakaavassa mikään maailmanluokan teos ole, kun ei sitä välttämättä kotimaanluokassakaan ole, mutta se oli juuri nyt ja juuri tähän hetkeen sitä täydellistä viihdettä. Eli erityisen mainiota kesäluettavaa, tällaista voisin ahmia useamminkin.
Kivasti kirjoitat tästä kesäisestä dekkarista!
VastaaPoista