5+1 KESÄKIRJAA

Ah, nyt on loma! On toki ollut jo melkein viikon ajan, mutta kuten ehkä hieman itse ennustelinkin, on oma loma alkanut aikalailla ihan muualla kun kirjan kansien välissä. Ajattelin kuitenkin vinkkailla teille nyt omat lemppareimmat kesäkirjani, sellaiset kevyen ihanat, mutta silti ajatuksia herättävät, jos vaikka joku näistä uusia lukuvinkkejä saisi. Ja hei, jos teillä on jotain ihan ehdottomia kesäkirjasuosituksia, niin antakaa palaa kommenttikenttään, kaikki vinkit ovat tervetulleita! Tove Janssonin Kesäkirjan haluaisin itse ainakin tänä kesänä jo viimein lukea, jospa senkin aika lomalla ehtisi olla. 

01. Ranya ElRamly : Auringon asema

ElRamlyn, tai nykyään itseasiassa Ranya Paasosen runollinen romaani sukeltaa egyptiläisen Ismaelin ja suomalaisen Anun rakkaustarinaan, kulttuurien törmäyskurssiin ja kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin kahden erilaisen maailman kasvattina. En voi olla ihastelematta miten taitavan runollisesti kahden kulttuurin kohtaamista tässä teoksessa on kuvattu. Lauseet vievät mennessään, valon määrän voi kirjan sivuilta aistia ja kipu tuntuu lukijassakin. Tähän kirjaan pitää mennä syvälle, sitä pitää lukea yksin ja rauhassa, pienissä erissä luonnonvalossa ilman pelkoa keskeytyksistä. Hurmaava, ihana, raikas, erilainen, kirja kovasti makuuni.

02. Mika Waltari : Suuri illusioni

Suuri illusioni suurenee, mitä kauemmin sen lukemisesta on. Mahtava sukellus 1920-luvun ajankuvaan, joka maalaa rakkaustarinaa niin Helsingissä kuin Pariisissakin. Muita Waltarin suurkirjoja luettuani tämä tuntui jopa kevyltä ollen silti ajankohtainen ja älykäs, ja onhan se luettava jo siksi, että se on tuon mahtavan kirjailijan esikoisromaani. 20-vuotiaana kirjoitettu teos on täynnä hieman itseriittoistakin ajattomuutta, mutta ihana ja kaunis se silti on. 

03. Markus Nummi : Kiinalainen puutarha

Sukeltaa ehkä kesän lisäksi myös osittain talveen, mutta tuo romaanipaksukainen on ollut niin mieleenpainunut lukukokemus, etten sitä mainitsematta tahdo jättää. Nummen suuri tarina sukeltaa tutkimusmatkailija Gustaf Mannerheimin matkassa Turkestaniin, pysähtyy kauniisti ruotsalaiselle lähetysasemalle keskelle kaukaista ja tuntematonta itää 1930-luvulla. Se on kaunis, eheä ja kovin kokonaisvaltaisesti mukaansa tempaava tarina, pienoismaailma, johon pääsi ihanasti uppoutumaan. Tarina oli upeasti rakennettu, se oli kaunis ja taitava. Ehdottomasti suositeltava teos joka tapauksessa, yksi parhaita kannen perusteella valittuja kirjoja, joita olen sattunut lukemaan.

 

04. Sabina Berman : Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Tämä meksikolaiskirjailijan esikoisteos oli ihan villikortti muutama kesä takaperin, äidin hyllystä sen taisin lomamatkalle mukaan napata. Kirja on tarina Karenista, nuoresta autistisesta tytöstä, jonka elämä muuttuu kun hänen kanssaan muuttaa asumaan Isabelle-täti. Ihmisiä paremmin Karen ymmärtä eläimiä, ja törmäyskurssille joutuukin niin sosiaaliset normit kuin ihmisen ja luonnon suhde suvussa, joka on suuresti mukana tonnikalabisneksessä. 

Tämä tarina oli ihana, erikoinen, ehkä välillä mukaansatempaavan outokin, mutta silti syvä ja ajatuksia herättävä. Kirja yllätti sanomallaan, ja vaikka autismin lisäksi isona teemana olikin ihmisen ja luonnon suhde, nivoutuivat aiheet aivan loistavasti yhteen. Suosittelen, ihana lukea tällaisiakin kirjoja välillä.

 05. Riikka Pulkkinen : Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Ihana Iiris! Kovasti mielipiteitäkin jakava, aika kevyen höttöinen pieni romaani eronneesta Iiris Lempivaarasta, joka aloittelee hatarasti uutta elämää Aleksin jätettyä hänet seitsenvuotisen suhteen jälkeen. Vaikka etenkin koulupsykologin ammatinkuvaukset olivatkin vähän ärsyttäviäkin, ylipäätään pidin tästä kirjasta hurjasti. Se oli juuri minulle sitä sopivaa hömppää, oivaltavaa, lempeää ja lämmintä, kesäiltaan vallan mainiosti sopivaa ja uuden elämän kynnyksellä varsin rohkaisevaakin. Pulkkisen erityisen kaunis tapa käyttää kieltä toimii vielä pisteenä iin päälle, tämä oli vallan viehättävä.

+ Tove Jansson : Muumipeikko ja pyrstötähti

Lapsuuteni rakkaimmat kirjat toimii aikuisenakin, tämä vie mukanaan keskelle kaunista maailmaa, jota synkkä pyrstötähti uhkaa. Muumihahmot ovat tässä ensimmäisessä kirjassa niin valloittavia, ja etenkin Nipsu on jotenkin kokonaisvaltaisesti rakastettavimmillaan. Ja tästähän on tietenkin sitten helppo jatkaa koko loppusarjan pariin, mutta siihen minusta ihanimpaan, eli Muumilaakson marraskuuhun toki vasta syksyn tullen.