ANTHONY DOERR : KAIKKI SE VALO JOTA EMME NÄE
♥ ♥
544s.
WSOY 2015
Alkuteos: All the Light We Cannot See (2014)
Suomennos: Hanna Tarkka
Suomennos: Hanna Tarkka
Kaikki se valo jota emme näe on Anthony Doerrin on Pulitzer-palkittu romaani, josta ei tunnu tulevan vastaan mitään muuta kuin ihastuneita ja huokailevia arvosteluita, kritiikitöntä rakkautta ja onnen houkauksia, että tällaisiakin kirjoja voi olla! Ja mikäpä sen suurempi ennakko-odotusten kerääntymä näistä enää voisi tullakaan. Lisäilin tämän itse alkuvuodesta luettavien listalle, itseni kirjastonvarausjonoon, ja hypistelinpä sitä kirjakaupassakin melkein ostomielellä, mutta sinne se kuitenkin jäi. Kun tämän nyt viime kuun lopulla Stonerin kanssa lähikirjastostani hain, päätin jo jättää sen lukematta kun tuntuu ettei kaiken hehkutuksen keskellä tilaa omille mielipiteille taida olla. No, luin sitten kuitenkin, ja mitäkö tästä jäi käteen?
Kaikki se valo jota emme näe on "suuri lukuromaani", joka lupaa tarjoilla sotaa, rakkautta ja radioaaltoja. Kaiken kehumisen keskellä sen odottaisi olevan jollain tapaa maagisen upea ja sellainen, jota ei malta käsistään laskea, mutta lopulta se on lähinnä keskinkertainen viihderomaani kuluttaen samoja katuja, joista on aiemmin kirjoitettu huomattavasti voimakkaamminkin.
Tarina maalailee vuorotellen tarinaa sokeasta Marie-Lauresta, joka elää lukkoseppäisänsä kanssa Pariisissa ennen sodan syttymistä sekä Werneristä, saksalaisesta orpokodin lapsesta, josta teknisten ihmelahjojen ansiosta koulutetaan taitava vakooja SS-yksiköihin natsikoulutusleirin kautta. Ja sitten tietenkin kaiken sen muun keskellä on olemassa maaginen jalokivi, joka on tietenkin kirottu ja sen vuoksi kuolee,tai on kuolematta kaikki kiven omistajan läheiset. Vuosi vuodelta Wernerin ja Marie-Lauren kohtalot lähestyvät toisiaan, ja mitä tapahtuu kun heidän tiensä vihdoin kohtaavat?
No tarina lässähtää kasaan kuin pannukakku.
En tiedä oliko se ne ennakko-odotukset, kaikkien muiden kehut. Vai oliko se kuitenkin lopulta tämä kirja, teos, joka parhaimmillaankin on vain ihan sitä perusviihdettä, vähän rankempiin aikoihin ja teemoihin käärittynä, mutta silti ilman yhtä ainoaa uutta näkökulmaa tai vivahdetta. Mutta ei tämä nyt kyllä minun kirjani ollut. Tarina oli imelä, ennalta-arvattava, laiska. Kaikki ketkä kuoli, kuoli oikein sopivan laskelmoiduissa kohdissa, muutama paha juuri siinä missä pitikin. Tarina alleviivasi kaiken valmiiksi, ei jättänyt yhtä ainoaa koukkua pohdittavaksi, vaan tarjoili teemansa valmiiksi pureskeltuina ja lautaselle eteen mössöksi syljettynä. Se, miksi se on myynti- ja arvostelumenestys, ei yllätä minua yhtään, kyllähän tällainen helppo, muka-rankka ja happy ending -ratkaisu myy. Ja on sille oma paikkansakin, lukijakuntansakin, jopa hetkensäkin. Mutta minun tarpeisiini, toiveisiini ja lukuihanteisiini se ei vastannut, joten siksi vain kaksi tähteä, ja niistäkin toinen siitä, että oli tämä sentään varsin nopeasti luettu ja että sitä oli ihan hauska lukea puolitoista tuntia puistossa kun aurinko lämmitti paljaita käsivarsia. Mutta sekään nyt ei varsinaisesti ollut tämän kirjan ansiota, tuo sää tuolla ulkona. Mutta tulipahan luettua, sitten taas seuraavaksi oman hyllyn aarteiden kimppuun, siellä tuota luettavaa kun onkin jo odottelemassa.
(Kirjasta on kirjoittanut myös Maija ja Katri, joiden ajatuksiin samaistun. Myös Katjalla on siitä hyvä postaus, ehkä vähän armollisempikin kuin omani. Ja muut tätä sitten suitsuttivatkin, niiden kehujen etsiminen on luultavasti hyvin helppoa! Ja mielenkiinnolla myös kuulen, mitä te tästä olette pitäneet, jos se jo luettujen joukosta löytyy!)
Itse harhauduin jopa ostamaan tämän kirjan omakseni. Oikein säästelin tämän lukemista talvilomalle ja äh, samat fiilikset jäi kuin sinullakin. Harmi! Olisin niin halunnut tykätä tästä, mutta kovin oli lälly, ennalta-arvattava ja loppu tuli jotenkin töksähtäen, jäi semmoinen olo että tässäkö tämä oli. Suuri osa tarinasta kuitenkin eteni mielestäni aika hitaasti, mutta tuo loppuhuipennus tuli sitten vain muutaman aukeaman aikana. Jätin kirjan sitten tarkoituksella äidin kirjahyllyyn, äippä ei ole ihan niin kriittinen lukemansa suhteen kuin minä ;)
VastaaPoistaNiin tuli! Ja mulla oli sen lopun kanssa hurjan ristiriitaiset fiilikset, samalla kun toivoin sormet ristissä, että ette nyt näitä kahta ainakaan "elivät onnellisena elämänsä loppuun asti" -yhteen saata, totesin myös varsinaisen lopun kanssa, että juuri näinhän tämä jo alusta asti arvasin menneen. Mutta heh, minä luulen että oma äitini saattaisi myös nauttia tästä, on tässä se viihteellinen ja kevytkin puoli, ymmärrän miksi tästä pitää jos ei tosiaan ole näin kriittinen :D
PoistaMinäkin melkein ostin kirjan ja sitten melkein varasin sen, kun kirjaa niin kehuttiin. Mutta jossain kohtaa alkoi tupsahdella vähemmän tyytyväisiä arvioita ja toistaiseksi en ole kirjaa kuitenkaan varaillut, lainallut, ostellut enkä lukenut.
VastaaPoistaArviosi perusteella tämä voisi ehkä toimia jossain kevyen kirjan nälässä, mutta toisaalta silloinkin haluan edes jotain yllätyksiä kirjalta :D
Minusta tuntuu, että suurin ongelma minulla tämän kanssa olikin juuri se, että odotin jotain muuta kuin kevyttä ja "hömppää". Ja kun en siihen osannut varautua, vaikka ehkä olisi muiden blogitekstienkin luettua kyllä pitänyt, oli pettymys kaksinkertainen, en minä tätä tilannut. :D Mutta tosiaan, jos tiedostaa lukevansa kevyttä viihdekirjaa, tämä varmaan paremmin toimiikin, mutta on sitäkin kirjoitettu paremmin.
PoistaMinullekaan tämä ei ollut sitä mitä odotin. Niin kovasti olin lukenut kehuneita arvioita, että odotukset olivat huipussaan...Ja kaikki edellytyksethän tällä oli nousta yhdeksi suosikeistani ihan pelkästään jo sijoittumalla toiseen maailmansotaan, mutta kovin vieraaksi jäi lukukokemus. Tämä on niitä kirjoja joista olisin halunnut pitää.
VastaaPoistaTämä jäi kyllä jotenkin todella kauas, vaikka sivumäärää olikin saatu kiitettävät määrät, ei kehenkään hahmoon päässyt kunnolla sisälle. Marie-Lauresta lukiessa tuntui, että sokean tytön kuvaus oli todella laimea kun oli lähiaikoina sokeudesta huomattavasti voimakkaampaakin lukenut (esim. jo Kinnusen Lopotin Helena), Werner nyt oli vain lapsellinen poikanen, joka kasvoi juuri sellaisissa ennalta-arvattavissa hetkissä kuin pitikin.
PoistaNyt kun tämän lukemisesta on aikaa yli vuosi, tuntuu että kirjoitin liiankin suopeasti, vaikka kerroin jo blogitekstissäni, etten niin välittänyt tästä. Imelä, epäuskottava, aiheestaan huolimatta kevyt. Ihmettelen romaanille myönnettyä Pulitzeria.
VastaaPoistaMinä ihmettelen hieman myös palkintoa, myyntimenestyksen taasen ymmärrän. Mutta joskus ensifiilis kirjasta muuttuu huomattavastikin ajan kuluessa, olen saattanut itsekin tykätä jostain kirjasta ihan hurjasti sen luettuani, huomatakseni vain että vuoden päästä se tuntuu jotenkin todella mitäänsanomattamalta tai pahimmillaan en edes muista siitä mitään. Ja toimii se onneksi joskus myös toisin päin, ehkä ne oikeasti hyvät kirjat sitten vain vahvistuvatkin lukukokemuksen jälkeen.
PoistaHarmi, että ennakko-odotuksesi osuivat oikeaan :( Tämä on kyllä jännä kirja, kun jakaa mielipiteet niin voimakkaasti.
VastaaPoistaNiin jakaa kyllä, mutta toisen roska on toisen aarre jne, siinä missä jollekin realistisempi ja vähemmän viihteellinen olisi ollut tylsä, oli minulle taas tämä keveys ihan väärässä kontekstissa luettua. :)
PoistaNo voi että! Ajattelin tarttua kirjaan jossain vaiheessa, mutta taidan kuitenkin jättää lukematta. Meillä on niin samanlainen maku kirjojen suhteen, että taidan päätyä samaan ratkaisuun. :D
VastaaPoistaHeh, no minä en uskaltaisi kenenkään kirjamaun samankaltaisuuteen noin vahvasti luottaa. :) Lukukokemukset on aina niin subjektiivisia, ja ne riippuu hurjasti ihan jo siitä lukuajankohdastakin, omasta elämäntilanteesta ja lähiaikojen ajatuksesta, että en kyllä uskaltaisi toisen mielipiteen varaan jättää, jos kirjan aihe kiinnostaa. :> Voi tämäkin sinusta hyvä olla vaikkei minusta ollutkaan.
PoistaTotta tuokin. :) Enköhän minä tähän kirjaan jossain vaiheessa tartu. :) Voin sitten tulla tänne kertomaan mielipiteeni. ;)
PoistaTartu ihmeessä - ja ainahan voit tulla sanomaan sitten että "mitäs minä sanoin", jos et pitänytkään ;-D
PoistaKirja olisi ollut Lidlissä myynnissä, mutten raaskinut ostaa... Ihan siltä varalta, jos en tykkääkään. :D Ei vaiskaan – olen muutenkin tosi huono ostamaan kirjoja; haluan kannattaa tämän pikkukaupungin ainoaa kirjastoa. :)
PoistaJaa Lidl myy kirjojakin.. :D No mutta saahan tämän tosiaan kirjastostakin, ostaa sitten myöhemmin jos niin tykästyy että ihan omaksi asti haluaa. :)
PoistaMä niin odotin, että saan tämän kirjan käsiini ja kun se lopulta joululahjapaketista paljastui, ei ilolla ollut rajaa. Mutta. Kahlasin tätä läpi varmaan kuukauden päivät, vaikka normaalisti luen suunnilleen kirja viikossa -tahdilla. Ei vaan jotenkin lähtenyt. Loppuosa oli musta parempi kuin alku, jopa viihdyttäväkin lopulta, mutta ei tämä munkaan lempparikirjoihin mennyt. Mietin 3-4 tähden välillä, mutta pyöristin neljään - oli tämä kuitenkin mielestäni hyvin kirjoitettu, vaikka ei tosiaan mukaansa niin tempaissutkaan. Ei silti mikään "best book ever"!
VastaaPoistaSitä tämä kyllä oli, ja kieli oli kovinkin kaunista, melkein jopa vähän liiankin noin paikoitellen! Mietin hieman sitäkin, että oliko myös kirjoitustyyli hieman teemansa luota poistyöntävä, etäännyttikö se kun kulissit ja lauseet oli niin kohdallaan, mutta missään vaiheessa ei sisälle päässyt. No en tiedä, tätä nyt voi spekuloida ikuisesti, mutta onneksi mielipiteitä jakavista kirjoista saakin ne parhaat keskustelut, tylsäähän se on jos kaikki aina vain samoista pitäisi! :>
Poista