WARIS DIRIE : AAVIKON KUKKA
♥ ♥
288s.
WSOY 2010
Alkuteos: Desert Flower: An Extraordinary Journey of a Desert Nomad (1998)
Suomennos: Riitta Toivanen
Suomennos: Riitta Toivanen
Vuoden 2010 yksi lempparielokuvistani oli Waris Dirien elämästä kertova Aavikon kukka, jonka kävin katsomassa ystävieni kanssa. Leffa oli vaikuttava, tarina upea, olo jotenkin todella ravisteltu, odotin vain, että elokuvan katsomisesta olisi kulunut tarpeeksi aikaa, että jo voisin lukea kirjan muistojen sitä spoilaamatta. No, se sitten hieman jäi, kunnes sen nyt sattumalta muuta afrikkalaista kirjallisuutta selaillessani kirjastosta kuusi vuotta myöhemmin mukaani nappasi.
(Laura vuonna 2010 voisi olla jo ihan omana itsenään postauksen arvoinen asia, mutta kun nyt kyseessä kuitenkin yrittää olla kirjablogi, niin tyydyn tiivistämään sen niin, että 23-vuotiaan minäni elämä oli vallan erilaista kuin nyt, elämääkin hienompaa kun oli uudet rätit ja ryysyt sekä kavereiden kanssa etkoista jatkoille riekkuminen. Ja tämä siis vain mittakaavana sille, miksi tuo elokuva niin pysäyttävältä tuntui.)
Waris Dirie oli 1990-luvun kuuma mallinimi, ja tämä elämäkerta onkin hänen tarinansa, kertomus tytöstä, joka pakenee paimentolaisperheensä keskuudesta kun isä on häntä 13-vuotiaana naittamassa 60-vuotiaalle miehelle. Se on tarina vahvasta lapsesta, joka taistelee Somalian läpi itsensä suurlähetystön kotiapulaiseksi Lontooseen, ja kaikkien yllätykseksi päättää jäädä laittomasti oleskelemaan Englantiin vielä suurlähettiläsperheen poistuessakin, koska tietää, ettei hänen elämänsä ole Afrikassa.
Se on tarina huippumallista, joka on syntynyt kamelin selässä, ja se on tarina pienestä tytöstä, jonka sukupuolielimet silvotaan viisivuotiaana, koska kenellekään ei tule edes mieleen kyseenalaistaa tuon kulttuurin käsittämättömyyttä. Ja lopulta se on myös tarina hyvin vahvasta naisesta, joka pyrkii vaikuttamaan maailmaan niin, ettei kenenkään muun enää tarvitsisi kärsiä.
Mutta niin. Vuoden 2016 Laura on todella huomattavasti erilainen kuin vuoden 2010 Laura, ja tämä nykyisempi versio on jo ehtinyt vaikuttua huomattavasti paremmistakin asioista tällä välillä. Dirien elämäkerran lapsuus- ja nuoruusosuudet, oikeastaan tarina mallinuran alkamiseen saakka oli kyllä mielenkiintoista luettavaa, vaikka teksti (vai suomennosko?) olikin kömpelöä ja välillä jopa suututti, kun jatkuvasti puhuttiin heimoista, vaikka käsittääkseni somalikulttuurissa ne nimenomaan ovat klaaneja. Jopa tietynlainen huonous loisti kirjassa kaikkein vahviten kuitenkin aikuiselämää, passi-, avioliitto- ja viisumisotkuja käsittelevissä osuuksissa, ja täytyykin nyt kyllä myöntää, että tavoistani poiketen harpoinkin ne varsin suurpiirteisesti läpi sen kummemmin edes paneutumatta. Niille osuuksille sydämiä tuskin juurikaan olisi ollut tarjolla, mutta alun tietynlainen vahvuus ja lopun "tärkeä sanoma" kuitenkin nostivat mukaan sentään toisen sydämen, koska ei tämä nyt mikään jonninjoutava lukukokemus ollut, toisin kuin muut yhden sydämen kirjani. On tässä toivoa, ja feminististäkin otetta kun noinkin päättäväinen tyttö juoksee paljain jaloin aavikon halki päästäkseen pois povatusta kohtalostaan, mutta kun niin paljon vahvempiakin on tullut luettua, ei tämä oikein antanut mitään uutta.
Ja kenellekö tätä suosittelisin? Ehkä niille, joita kiinnostaa kevyempi tapa käsitellä rankkoja asioita, niille, joille tyttöjen silpominen on vielä jollain tapaa "uusi" asia. Ja muille, aiheesta kiinnostuneille suosittelisin...
MENDE NAZERIN ORJAA, jos olet kiinnostunut aidosti karuista ihmiskohtaloista Afrikassa. Kotoaan järkyttävässä kansanmurhassa orjaksi kaapatun tytön tarina Sudanista ravistuttaa aidosti, ja se on tietyllä tavalla kirja, jonka kuuluu kaikessa kauheudessaan jopa yleissivistykseen, ihan vain jotta muistaisimme pitää silmiämme auki tässä maailmassa. Ja laittaa niitä omia pikkumurheitamme mittakaavaan.
sekä
AYAAN HIRSI ALIN PAKOMATKALLA -KIRJAA, jos somalinaisen elämäkerta niin ikään avioliittoa karanneen naisen tarinasta kiinnostaa. Tämä on kirjoitettu huomattavasti hienommin, sen tunteet tuntuvat aidommilta, se ei ole tarina matkasta malliksi vaan aidosti pako pois sieltä, missä muuta tulevaisuutta ei naisella ole kuin synnyttää ja palvella itseään 50 vuotta vanhempaa, isänsä valitsemaa miestä. Ja niin, tämä on myös se kirja, jonka jälkeen Aavikon kukka ei jaksa enää oikein tuntua miltään.
Itse rakastuin Aavikon kukkaan kovasti luettuani sen muutama vuosi takaperin ja lainasin sen juuri uutta lukua odottamaan. Se ei ehkä ole kirjoitettu sykähdyttävällä tavalla, mutta tarina itsessään on vain niin inspiroiva ja kosketti. Somalia ja naisten silpominen olivat itselleni aika vieras aihe, jonka kirja nosti esiin. Ja se miten paljon ihmisen elämä voikaan muuttua...
VastaaPoistaNäin elokuvan myöhemmin ja se oli laimeampi kokemus, sellainen ''kolmen tähden leffa'', ihan ok. Kirjassa Waris on vahva nainen, elokuvassa hiirulaisempi. Leffassa oli muutenkin hömppää joka soti mielestäni kirjan ideaa vastaan. Vaikka se onkin kevyesti kirjoitettu, se ei hekumoi mallimaailmalla. Leffakin kyllä nosti samat tärkeämmät teemat esiin, siit peukku. Somalian aavikkomaisemat olivat leffassa myös erityisen kauniit!
Kiitos hei vielä noista kirjasuosituksista! Googlettelun perusteella ainakin tuo Orja pitää ehdottomasti lisätä lukulistalle.
uskon kyllä vahvasti, että olisin tästä pitänyt jos en olisi jo lukenut aiemmin Nazerin & Alin kirjoja. Ne vaan olivat molemmat niin vaikuttavia, ettei tällä ollut enää kauheasti tarjota siihen rinnalle, vaikka ehkä onkin vähän epäreilua verrata tätä tarinaa kahteen muuhun, onhan kyseessä kuitenkin kaikki omaelämäkerrallisia teoksia. Mutta pointtina siis, että ymmärrän kyllä ehdottomasti miksi tästä olet kovasti pitänyt. :) ja juu, se elokuvan Waris oli aivan eri maata tämän kirjan version kanssa, tuskin silläkään enää niin lämpeäisin samalla tapaa, vaikka vähän ehkä kiinnostaisikin katsoa vielä joskus uudelleen. Ja Orjaa suosittelen ehdottomasti, se oli vaikuttava kirja!
PoistaPakomatkalla ja Orjaa minäkin suosittelisin Aavikon kukan sijaa. Vaikka onhan sillekin paikkansa. Etenkin nuoremmille se voi olla helpompi tapa lähestyä aihetta.
VastaaPoistaOn tälle juu, sillä minä aikoinaan varmaan siitä elokuvastakin niin pidin kun se räväytti jotenkin silmiä auki, enemmän kuin muut ennen.
PoistaMä luulen että tää on nimenomaan ikäkausijuttu. Ystävät hehkuttivat elokuvaa ja kirjaa joskus silloin 2010 ja olivat todella vaikuttuneita, itse näin elokuvan vasta viime vuonna, ja koko tarina tuntui niin päälleliimatulta, että mun oli pakko lukea asiasta lisää ja selvittää että se oli kuin olikin totta eikä vain joku kökösti tuotettu tarina. Ehdottoman inspiroiva tyyppi tuo Waris Dirie, mutta varmaan sitä on ehtinyt lukea, kokea ja nähdä niin paljon sydäntäriipaisevia juttu, ettei tämä onnistunut vavisuttamaan sillä tavalla kuin olisi ehkä tarkoitus.
VastaaPoistaVarmasti, mutta toisaalta taas olen tosi allerginen liialliselle ikäkausittelulle - jotkut kun on tiedostavampia viisitoistavuotiaina kuin toiset koskaan. Mutta juu, niinhän se pääpiirteittäin menee, tämä myi tarinansa minulle täysin silloin kun maailmankuvakin oli varsin kapea, nyt se ei yllä kovinkaan korkealle kun on paljon raadollisempaankin törmännyt. Mutta ehkä tästä olisikin aika turvallista aloittaa, jos nämä asiat oikeasti ei vielä jollekin ole tutuksi tulleet. :)
Poista