Tutustuin Emmi Itärantaan Goodreadissa (jossa elämäni on ollut aika vahvasti tämän blogittoman kauden aikana), ja vaikka kuvausten mukaan nää olivat jotain scifin ja aikuisfantasian väliltä, päätin olla kerrankin ennakkoluulotin, mitä kirjallisuuteen tulee, ja antaa mahdollisuuden muullekin kuin toisen maailmansodan ajalle tai lähi-idän kirjallisuudelle. Ja varsin hyvä kun annoin!
EMMI ITÄRANTA : TEEMESTARIN KIRJA
♥ ♥ ♥
266s.
Teos 2012
Tarina oli mielenkiintoinen, se oli kirjoitettu niin mukaansatempaavasti, että koko kirja oli luettu ihan huomaamatta. Ei se kevyt kuitenkaan ollut sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta se eteni jouhevasti ja varsin uskottavan tulevaisuuden kuvan maalaillen. Luin tämän jo viime marraskuussa, ja jotain siitä tunnelmasta on tosin voinut jo unohtua, mutta näin useamman kuukauden jälkeenkin kirjan tunnelma palaavaa varsin selkeänä mieleen. Se oli kaikessa ankeudessaan lumoava ja taitava, sen luettua halusi saada lisää ja itselle ennalta niin vieraalta tuntunut genrekin oli yhtäkkiä ihan yhtä oma kuin ne tutummatkin. Jotain tarinasta jäi kuitenkin hieman uupumaan, ehkä henkilöhahmojen syvyydestä, ehkä tarinan laajuudesta enkä Goodreadsin mukaan ollut pitänyt tämän lopusta (sitä en tosin muistanut enää, joten ei se siis ehkä niin huono ollutkaan), mutta kolmen ja puolen, lähes neljän sydämen kirja tämä kuitenkin oli! Se oli niin tempaavan erilainen, että se toi lukijalle jotain uutta ihan vain olemalla olemassa.
EMMI ITÄRANTA : KUDOTTUJEN KUJIEN KAUPUNKI
♥ ♥ ♥ (♥)
335s.
Teos 2015
Kudottujen kujien kaupungin sen sijaan sain päätökseen viime viikonloppuna, samana aamuna kun päätin tämän blogin viimein kyhätä kasaan. Olin jonotellut tätä kirjaa kirjastolta useamman kuukauden (oodi Helmetin maksuttomalle varausjärjestelmälle!), ja suurella innolla siihen heti tartuinkin.
Kirja ei ole aikaan eikä paikkaan sidottu, mutta sen tapahtumat käynnistyvät kun Eliana löytää Seittientalon läheltä kuoleman kielissä tytön, jonka käteen hänen nimensä on tatuoitu näkymättömällä musteella. Tyttö jää Taitojentaloon, vaikka sinne pääseminen ei tapahtumien keskipisteenä olevalla saarella olekaan mikään itsestäänselvyys, ja pikkuhiljaa hänen kauttaan Elianakin tempautuu mukaan todellisuuteen, josta kukaan ei ole aiemmin uskaltanut ääneen puhua.
Kudottujen kujien kaupunki on tarina ajasta jota ei ole, ja unista, joita ei saa nähdä, ja se onnistuukin Itärannan esikoista paremmin luomaan täyden, ehyen ja kokonaisen maailman. Henkilöhahmot ovat uskottavammat, ja Elianan ja Valerian tarina toimii kauniisti. Ihan vähän jouduin taas tähän loppuun tosin pettymään, kirjan maalailevaisuus ei sitä ehkä ihan täysin ainakaan omaan makuuni osannut tarpeeksi hyvin ennakoida. Tuntuu, että Itärannan esikoisessa tapahtumien puute aiheutti tunteen jonkin puuttumisesta, ja tässä taas loppupuolen vauhdilla etenevä tapahtumaketju meni taas niin hurjaa kyytiä, että vähempikin olisi riittänyt. Kirja jättikin ehkä jollainlailla hieman ristiriitaisen kuvan, ja jotkin sen käänteet vaikuttivat ehkä hieman teennäisiltä alkuosaan verrattuna, mutta en tiedä haittaisiko se lopulta, jäisikö se mieleen, jos muistelisin tätä kirjaa kuukausien päästä. Ja silti sille tekee mieli antaa melkein neljä sydäntä, koska tunnelma lukukokemuksen loputtua oli kovin vakuuttunut.
Onko Itärannan kirjat teille tuttuja, mitä olette niistä pitäneet?
Ihanaa kun oot palannut, näitä sun kirjajuttuja on ollut niin ikävä! :)
VastaaPoistaViime postauksesta tuli mieleen (kun siellä oli joukossa se yhden sydämen kirja), että mistä ihmeestä saat "voimaa" lukea loppuun nekin kirjat, mistä et pidä? Itselläni on nyt kesken yksi ihan tuhottoman tylsä kirja, ja periaate ei meinaa antaa periksi lopettaa kesken. Mutta kun on tylsä kirja kesken, huomaan, että lukutahti vaan hidastuu koko ajan. Ehkä pitäisi vaan luopua tästä tyhmästä periaatteesta, mutta toisaalta kiinnostaisi lukea loppuun, jos vaikka lopulta pitäisinkin tästä kys. kirjasta :D
jejee, ihana kuulla että on kaivattu! :3
Poistaja hmm, huonot ja tylsät kirjat on keskenään hieman eri asia! toi edellisen postauksen kirja oli sellaista typerääkin typerämpää hömppää, mutta huonoudestaan huolimatta se oli niin helppolukuista että ei sinäällään aiheuttanut juurikaan vaikeuksia saada se luetuksi. ja siihenpä tuo genre kai perustuu, helppouteen :D tylsien kirjojen kanssa mulle käy ihan samoin kuin sinulle! tosin luen nykyään pääosin työmatkoilla bussissa, ja siinä on helppo lukea sellaista uuvuttavampaakin tekstiä, koska ei hirveästi ole muutakaan tekemistä ja matkat kestää kuitenkin tunnin päivässä. en myöskään oo antanut itselleni lupaa lopettaa kirjoja kesken, mutta oon nyt viime vuoden aikana opetellut lukemaan useampaa kirjaa välillä yhtaikaa, joten saatan ottaa tylsän kirjan rinnalle toisenkin. ja kolmannen, neljännen, viidennen, luinkohan juuri sen viisi esim Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin -kirjan välissä.. :D ja sitä tylsempää sitten aina kun hyvät oli loppu, kyllä ne aina pienissä erissä sai tahkottua nekin läpi lopulta.
Kirjablogi, ihanaa ah ♥ Toivon, uskon ja luotan että saan tästä lukuintoa takaisin !
VastaaPoistano mutta sehän se maailman siisteintä olisikin, jos siinä pystyisin inspiroimaan! :-*
Poistaoi, kiva bongata uusi mulle entuudestaan tuntematon kirjailija :) pitääpä ensi antikvariaatti/kirpparivisiitillä katsoa, löytyykö tämän kirjailijan teoksia! (noloa myöntää että en oo kauheen hyvä käyttään kirjastoja, koska en koskaan muista palauttaa kirjoja ajoissa ja jättimaksut ja lainauskielto... :'D)
VastaaPoistahahaa, tuttu fiilis, olin ennen ihan samanlainen! nykyään käyn töidenkin puolesta kerran kuussa kirjastossa, siitä on tullut niin rutiini, että olen saanut itseni palauttamaan kirjat ajoissa. ja jos kirjasto ei ole kaukana, oon suosinut 1-2 kirjan lainaamista kerralla, ne saa oikeasti siinä kuukaudessa luettua, toisin kuin entisaikojeni 10 kirjan pinot :D
PoistaItärannasta on näiden teosten myötä tullut ihan lempikirjailijani. Itse pidin molemmista hurjasti tarinoiden ja kielen ansiosta, mutta Teemestarin kirja oli omaan makuuni ehkä hitusen parempi. Se oli niin kaunis kaikessa melankolisuudessaan. Vaikka niin oli Kudottujen kujien kaupunkikin <3
VastaaPoistaKaunis se kyllä oli, siitä jäi jotenkin todella vahva tunnelma mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeenkin!
PoistaLuin Teemestarin kirjan ihan hiljattain ja toisaalta se jätti vähän hämmentävän olon omalla tunnelmallaan. Kirja tosiaan tuli luettua hiukan huomaamatta, vaikkei se myöskään kuulu tyylillisesti ihan omaan mukavuusalueeseen.
VastaaPoistaTarina loppui mielestäni hiukan töksähtäen, olisin kaivannut ehkä vähän enemmän Norian kohtalosta, mutta toisaalta tämä jätti varaa mielikuvitukselle.
Varmasti tulen tutustumaan Itärannan muuhun tuotantoon jossakin vaiheessa.
no se muuten on totta, tarina loppui jotenkin aivan kesken! se kiihdytti siinä puolivälin jälkeen niin paljon, antoi lupausta enemmästä - ja yhtäkkiä se sitten loppuikin. toisaalta se kävi tarinaan varsin hyvin ja oli ihan rohkeakin kirjallinen veto, mutta jätti myös tosiaan toivomaan enempää. :) mutta jos siitä edes hieman pidit, niin suosittelen tuota kudottujen kujien kaupunkia kyllä myös!
PoistaMulle tuosta Teemestarista jäi päällimmäisenä mieleen se varsin kiehtova tunnelma, sen inspiroimana tuohon jälkimmäiseenkin kirjaan varmasti tartun. Mutta tarinallisesti kirja jäi vaan jotenkin vajaaksi, ja olisin halunnut pitää kirjasta paljon enemmänkin kun mitä lopulta pidin. :D
VastaaPoistaSe kieltämättä jäi, tarina oli rakennettu niin että siltä jäi odottamaan huomattavasti enemmän! Tosin itse tajusin jäljellä olevien sivumäärien rajallisuudesta jo vähän odotellq jotain muuta kuin suurta seikkailua rajojen takana, mutta silti se jätti hieman etäiseksi. Kudotuissa kujissa kaikki toimi kuitenkin jo paremmin! :)
Poista