TOINEN PAIKKA

RACHEL CUSK : TOINEN PAIKKA

223s.

S&S 2021

Alkuteos: Second Place, 2021

Suomennos: Kaisa Kattelus

Pyydetty arvostelukappaleena

Vuosia aiemmin nainen on törmännyt taidemaalarin teoksiin galleriassa ohikulkumatkalla, ja tunnistanut niissä jotain syvästi itsestään. Pitkän ajan kuluttua hän kutsuu taiteilijan, L:n, luokseen marskimaalle, jonne hän on yhdessä miehensä Tonyn kanssa rakentanut sivutalon, toisen paikan, jota ajoittain myös taiteilijaresidenssinä pidetään. Pitkän kirjeenvaihdon jälkeen L viimein taipuu paikalle, mutta mikään ei mene kuten nainen olisi kuvitellut.

Toinen paikka etenee naisen näkökulmasta, eräälle Jeffersille kerrottuna tarinana siitä, mitä marskimaalla tapahtuu. Riveille mahtuu niin nainen itse, hänen kumppaninsa Tony, taiteilija L seuralaisineen kuin naisen tytär uuden heilansa kanssa. Tämä kuusikon ympärille kiertyy upea vyyhti näennäisen pieniä tapahtumia, jotka kuitenkin tavalla tai toisella muuttavat jokaisen elämän.

Rachel Cuskin tänä vuonna ilmestynyt ja jo suomennettukin uutuus on uskomattoman upea kirjallinen tapaus. Cusk on toki jo entuudestaan yksi lempikirjailijoitani Ääriviivat-trilogian myötä, mutta tässä uutukaisessaan hän ylittää jopa itsensä. Cusk kirjoittaa tapansa mukaan jotenkin erityisen tarkalla sivustakatsojan tavalla, keinoin, jotka näyttävät enemmän kuin ensisilmäyksellä uskoisi. Vaikka romaanissa tapahtuu vähän, se on kokonainen maailma, se on kaikkea taiteesta ja taiteen kokemisesta taiteilijuuteen mutta ennen kaikkea naiseudesta naisen asemaan: teoksen kertoja on aina itse vain Toinen, se toisella sijalla, toisella paikalla kulkeva, itseään neutrina pidettyyn miessukupuoleen heijastuma. Kertoja on tottunut tietynlaiseen jakoon, mutta L:n kautta eteen tulee ristiriita, joka tekee tämän kaiken entistä näkyvämmäksi. Ja kaiken tämän kautta Cusk on jälleen sellaisilla tasoilla, etten ihan hetkeen muista näin paljon itseänikin liikuttanutta lukeneeni.

Cusk on ehdottomasti yksi taitavimpia kirjailijoita, jonka tuotannon pariin olen viime vuosina löytänyt. Katteluksen suomennoskin on vallan upea: se säilyttää Cuskin herkän, mutta purevan kielen, jonka jokainen lause on yhtaikaa helpostilähestyttävä, mutta silti niin painavan osuva, että lähes jokaiselta sivulta tekee mieli alleviivata jotain. Tiedostan kritiikittömyyteni, jota myös rakkaudeksi voisi tässä tapauksessa kutsua, mutta tämä vain on jotenkin niin osuvaa, niin henkilökohtaista ja silti suurta. Viivyttelin kirjan parissa melkein kaksi kuukautta, säästelin ja pidin lähellä, ja nyt sen loputtua tekisi mieli palata sen pariin jo heti uudelleen.

Niin, ja kirjan kannen maalaus on Henni Alftanin tuotantoa, ja se kaikessa upeudessaan kuvaa kirjaa niin monella eri tasolla, ettei tähän onnistuneempaa kantta ehkä olisi osattu luodakaan. Hieno, moniulotteinen kokonaisuus kaiken kaikkiaan, yksi vuoden upeimpia lukukokemuksia.

Helmet-haaste 2021: 34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa