20 KIRJAA VUODELTA 2020

5  x R I S T I R I I T A I S I M M A T

ELI JOISTA EN IHAN ITSEKÄÄN SAA KIINNI PIDINKÖ VAI EN

1 Sayaka Murata : Lähikaupan nainen

2 Anu Kaaja : Katie-Kate

3 Patrik Svensson : Ankeriaan testamentti

4 Mark Manson : Kaikki menee päin h*lvettiä

5 Jonathan Safran Foer : Me olemme ilmasto

5 x V A I K U T T A V I M M A T    T I E T O K I R J A T

ELI NE, JOTKA MUUTTIVAT ENITEN OMAA AJATTELUANI

1 Neil deGrasse Tyson : Tähtitiedettä kiireisille

2 Toni Morrison : Toiseuden synty

3 Yuval Noah Harari : Sapiens – Ihmisen lyhyt historia

4 Stephen Hawking : Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin

4 Frank Martela : Elämän tarkoitus

5 x S U U R I M M A T   Y L L Ä T T Ä J Ä T

ELI KIRJAT, JOILTA TOKI JOTAIN ODOTIN, MUTTEN NÄIN PALJOA AJATELLUT SAAVANI

1 Juhani Karila : Pienen hauen pyydystys

2 Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru : Mikä liberalismia vaivaa?

3 Trevor Noah : Laiton lapsi

4 Eeva Kolu : Korkeintaan vähän väsynyt

5 Mark Manson : Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan

5 x  H E N K I L Ö K O H T A I S E S T I    T Ä R K E I M M Ä T

ELI KIRJAT, JOITA YKSINKERTAISESTI RAKASTIN

1 Maggie Nelson : Jane / Punaiset osat

2 Yaa Gyasi : Maa ja taivas

3 Antti Holma : Kaikki elämästä(ni)

4 Goethe : Värioppi

5 Rebecca Solnit : Eksymisen kenttäopas

+ e k s t r a n a:

5 x L E M P I S I T A A T T I

ELI PIENET YKSITYISKOHDAT, JOTKA HALUAISIN MUISTAA AINA

1 "Jonakin päivänä elämä loppuu. Kaikkina muina päivinä se ei lopu."

Frank Martela : Elämän tarkoitus

2 "28. Se, että silmäsairauksissa kuvat voivat säilyä verkkokalvolla neljästätoista seitsemääntoista minuuttia tai kauemminkin, merkitsee näköelimen äärimmäistä heikkoutta ja palautumiskyvyttömyyttä. Intohimoisen vihan tai rakkauden kohteen häilyminen silmien edessä taas viittaa aistien sijaan henkiselle puolelle."

Goethe : Värioppi

3 "Kaikki mikä on mielen käsitteistettävissä on lähtökohtaisesti epätäydellistä ja rajallista ja siksi tuhoisaa, jos sitä palvotaan varauksetta. Älä toivo olevasi onnellisempi. Älä toivo vähempää kärsimystä. Älä toivo kasvavasi ihmisenä. Älä toivo pääseväsi vioistasi.

Toivo nykyisyyttä. Toivo loputtomia mahdollisuuksia ja pakottavia välttämättömyyksiä, joita jokainen hetki pitää sisällään. Toivo vapauden mukanaan tuomaa kipua. Toivo onnellisuuden synnyttämää kipua. Toivo tietämättömyydestä kumpuavaa viisautta. Toivo antautumisen synnyttämää voimaa. Ja sitten toimi, kaikista näistä asioista huolimatta."

Mark Manson : Kaikki menee päin h*lvettiä

4 "Sanoin, että kysymys lähtemisestä ja jäämisestä on yleensä sellainen, jonka esitämme itsellemme vain yksityisesti jopa niin, että se melkeinpä muodostaa itsemääräämisoikeutemme sisimmän ytimen."

Rachel Cusk : Kunnia

5 "Aivan muuten vain Malcom mainitsi minulle Keski-Kalifornian pohjoisosassa asuvan Wintu-heimon, joka ei kuvaile kehonosia sanoilla vasen tai oikea vaan käyttää niiden sijaan pääilmansuuntia. Minua kiehtoi tämä kuvaus kielestä ja sen takaisesta kulttuurisesta kuvastosta, jossa oma minuus on olemassa vain suhteessa muuhun maailmaan ja jossa ihmistä ei ole ilman vuoria, aurinkoa tai taivasta."

Rebecca Solnit : Eksymisen kenttäopas

x

Voihan 2020. Kokonaisen vuoden summaaminen tuntuu aina oudolta, mutta tänä juuri päättyneenä se on erityisen vaikeaa, suhmuraista ja omituista. Kaikki on tavallaan yhtä suurta puuroa ja silti irrallista, enkä oikein ymmärrä, miten kaiken keskellä edes lopulta sain kuin sainkin 44 kirjaakin luettua. Vähemmän kuin aiempina vuosina, toki, mutta silti paljon, jatkuvasti ja hieman joka välissä kuitenkin jotain. Vaikeaa se paikoin oli, enkä muista kuin muutaman hassun kerran, kun olen todella kirjan imuun viime vuonna päässyt, mutta loppuun sain silti kovin monta, ja varsin hyvääkin vielä.

Lukukokemuksia kuitenkin leimaa sama outo, yhteenkasvanut tunnelma kuin koko vuotta. Onnistuin välttelemään yhden tähden kirjoja mallikkaasti, mutta toisaalta luin vain muutaman, joille viisikään rohkenisi antaa. Kaikki on vähän tasapaksua, ja moni kaikkein laadukkaimman oloinen kirja jäikin viime vuonna kesken, kun aika tuntui niin väärältä: en halua lukea huikean upeaa, kun pää on kykenemätön vastaanottamaan. Mutta jospa ne sellaiset aloitetut saisi vaikka sitten tänä vuonna loppuun, oikeammalla ja paremmalla lukuhetkellä. Sellaisia on tulossa (onhan?).

Kun normaali on romutettu jo aikaa sitten, ja kaikesta kummasta on tullut tavallista, en tiedä mitä sen kummempaa tältä juuri alkaneelta vuodelta edes odottaa. Toisaalta edellisestä nyt kuvittelisi ainoan suunnan olevan vain ylöspäin, mutta pitkän jumittavan vaiheen jälkeen tuntuu, että oma lukeminen on ylipäätään vähän kriisissä. Mutta lähtee, jos on lähteäkseen, jääköön jumiin, jos siltä tuntuu. En jaksa, enkä haluakaan pakottaa yhtään mitään, nyt tekee mieli hetki vain ajelehtia virran mukana ja odottaa että mukavat yllätykset vain tipahtelevat tielleni. Se, miten todennäköistä sellainen sitten on, on tulevaisuuden murhe, mutta koska kaikki lopulta menee ohi, menee ihan varmasti tämäkin. 

Edellisvuosien vuosikatsaukset

2019 x 2018 x 2017 x 2016