TOVE JANSSON : KESÄKIRJA
135s.
WSOY 2014/1973
Alkuteos: Sommarboken (1972)
Suomennos: Kristiina Kivivuori
Jotain kirjoja vain rakastaa valmiiksi, ennen kuin on edes avannut niiden kantta.
Ja silloin kun rakastaa jotain kantta avaamatta, tulee siitä yllättävän vaikeaa. Siitä konkreettisesta lukemisesta siis. Sillä kuten yleensä, todellisuus pilaa parhaimmat rakkaustarinat. Se saa ne muuttumaan latteiksi kaikessa tavallisuudessaan, eikä tavallisuus koskaan yllä sinne, minne mielen rakentamat sillat pääsevät.
Paitsi jos kyse on Tove Janssonin kirjallisuudesta.
"Rakkaus on omituista, sanoi Sophia.
Kuta enemmän jotain toista rakastaa, sitä vähemmän se toinen välittää.
Tuo pitää paikkansa, huomautti isoäiti. Ja mitäs sitä silloin tekee?
Rakastaa aina vaan, Sophia vastasi uhkaavasti. Aina vaan kovemmin ja kovemmin."
Täytyy myöntää, että Kesäkirja on keikkunut seuraavaksi luettavien kirjojeni listalla pian kaksi vuotta. Kerran jo yritin, viime kesänä, elokuisena iltana, mutta hetki oli väärä. Jätin kirjan lepäämään, odottamaan parempaa aikaa, sopivaa auringonpaistetta ja täydellistä kiireettömyyttä. Yleensä sellaista asiaa, kuin jollekin kirjalle täydellistä lukuhetkeä ei kykene valitsemaan itse, ne vain tulevat. Sattuvat kohdilleen.
Paitsi jos kyse on Tove Janssonin kirjallisuudesta.
Turhaan siis pelkäsin, turhaan kuvittelin, että odotukset voivat olla liian suuret. Tai tarkoin valittu hetki täysin väärä. Jo ensimmäisistä tarinoista lähtien tunnistin, että tämä on juuri sitä Janssonia, jota kaikkein eniten rakastan, sitä yksityiskohtaisen kaunista, tarkkanäköistä, uskomattoman taitavaa ja ihmisen sisimmän maagisesti tavoittavaa.
Turhaan pelkäsin myös omaa ylikriittisyyttäni, sillä nyt millään ylimääräisellä ja häiritsevällä ei ollut väliä. Kaikki turhat ajatukset lipuivat kauemmaksi, ja olin itsekin muutaman päivän siinä kauniissa ulkosaariston saaressa, siinä, missä turve kasvattaa aivan omanlaisen kasvustonsa ja luonto pitää huolta pienistään. Olin yhtä meren, luonnon sekä isoäidin ja Sophian suhdetta. Ja rakastin täysin kritiikittä.
Kuten Tove Janssonin kirjallisuutta yleensäkin.
Helmet-haaste 2018: 23. Kirjassa on mukana meri
Olen monesti törmännyt juuri siihen että odotukset kirjaa kohtaan on niin suuret että lopulta pelkää pettyvänsä. Kesäkirja ei todellakaan pettänyt. Ensimmäinen Janssonin ei-muumitarina, joten vähän epäilytti alkaa lukemaan kirjaa, mutta turhaan. Janssonin tapa kuvailla asioita ja luoda tunnelmia on vain lähes pettämätön. Pitäisiköhän tarttua uudelleen kirjaan kun loma alkaa.
VastaaPoistaTäysin sama tunne! Minulla ensimmäinen oli Reilua peliä, sen oikeastaan kaikki on ollut aika puhdasta rakkautta vain. Ja suosittelen, uskoisin, että tästä tulee itsellenikin jokakesäistä luettavaa. :)
PoistaNyt minusta alkoi tuntua, että saatoin olla liian kriittinen Kesäkirjaa kohtaan... Itse luin tämän aiemmin tänä vuonna; luettuani teoksen päädyin antamaan arvosanaksi 3/5.
VastaaPoistaKesäkirjassa oli paljon hyvää, mutta en ehkä kaikissa novelleissa päässyt tunnelmaan ihan sisään. Lisäksi Sophia ärsytti itseäni suunnattomasti.
Toisaalta nämä ovat aina niitä mielipideasioita, joista ei loppujen lopuksi voi kiistellä.
Ah, minusta taas Sophia oli erityisen mainio, harva kirjailija osaa noin aidosti luoda realistisia lapsihahmoja. Tasaisempi tai miellyttävämpi olisi ollut vain helppo ja tylsä!
PoistaKesäkirja on juuri tuollainen: sitä tosiaan rakastaa jo ennen kuin sen on lukenut. Minä luen tästä yleensä novellin tai kaksi joka kesä. Ah, alkaisi olla jo aika.
VastaaPoista♥
Se on. ♥ Täytyy ehkä alkaa itsekin tekemään vuosittain vähintäänkin samaa.
PoistaKylläpäs sattui, itse jätin muutmia päiviä sitten tämän kesken. Ei napannut ollenkaan :D Kummoisia odotuksia ei ollut muuta kuin kenties odotin, että pidän siitä kun moni siitä on niin ihastuneesti kertonut. Olisin halunnut lukea sen Helmet-haasteeseen, mutta täytynee keksiä kys. kohtaan uusi kirja. Tai yrittää lukea tämä joskus toiste.
VastaaPoistaMua huolestutti tää taas osin siksikin, kun muutamakin oli aiemmin sanonut samaa, että oli jäänyt kesken koko kirja siis! :D Onneksi itselläni kävi näin päin, en ehkä olisi kestänyt, jos en olisi kritiikittä rakastanut Janssonia!
PoistaKesäkirja kuuluu kesään tai talviseen kesästä haaveiluun. Itselläni on se ruotsiksi. Kirjan voi avata mistä tahansa kohdasta, heti löytyy jokin ihana tunnelma. "Varje dag gick farmor runt stränderna och höll reda på vad som hade kommit upp."
VastaaPoista