PAJTIM STATOVCI : TIRANAN SYDÄN
♥ ♥ ♥ ♥ ♥
271s.
Otava 2016
Voihan Statovci! Pitkään olet roikkunut lukulistallani, Kissani Jugoslaviasta asti. Lähellä oltiin jo kesällä saada tiemme viimein yhteen, nappasinhan esikoisesi pokkarina, ja nyt jo ainakin kahteen reissuun olen sitä mukanakin kantanut, vieläkään tosin siihen tarttumatta. Meitä täytyi aivan tönäistä, jotta saisimme viimein tutustua, ja tällä kertaa se pieni ystävällinen töytäisy tuli juuri oikeasta suunnasta, kesällä Albania ristiin rastiin reissanneelta pikkusiskolta joululahjaksi, niin lempeästi tarjottimella eteeni laskettuna, että en yksinkertaisesti enää voinut vältellä kohtaamistasi. Ja erittäin hyvä niin.
"Ihmiset eivät pidä hyvällä tavalla erityisinä sellaisia ihmisiä, jotka poikkeavat liikaa heistä itsestään, sanon ja hän kohottaa katseensa jälleen minuun, niin se menee täällä ja kaikkialla muuallakin, jos puhuu liian vierasta kieltä äidinkielenään ja näyttää liian kaukaa tulleelta, se ei ole enää erityistä vaan kummallista, kuin villi puhveli keskellä tyhjää toriaukeaa."
Bujar kulkee isänsä kanssa pitkin Albanian raunioita, kuuntelee mitä suurempia isänmaallisia tarinoita kotkanpojan kansasta. Kun isä kuitenkin kuolee, äiti menettää surusta tahtonsa elää ja siskokin katoaa, lähtee Bujar ystävänsä Agimin kanssa tavoittelemaan jotain suurempaa ja parempaa. He haaveilevat yltäkylläisyydestä, paremmasta elämästä, Saksasta, joissa jokainen työssäkäyvä on rikas, Pohjoismaista, jossa uusiin päiviin herätään onnellisina tietämättä mitään kurjuudesta. Vuosia myöhemmin nuoren miehen tie risteilee pitkin Eurooppaa, se käy niin Italiassa, Espanjassa kuin Saksassakin. Se etsii jotain, jonka päälle rakentaa uutta identiteettiä, piilottaa sitä vanhaa niin, ettei enää edes tiedä mistä on milloinkin kotoisin. Löytää jotain sellaista, mitä kotimaa ei ole koskaan hänelle pystynyt antamaan.
Statovcin lauseet ovat pitkiä kuin pohjoismaiset talvet, ne odottavat pistettään kuin suomalainen kevättä, mutta silti ne vievät tarinaa eteenpäin sellaisella voimalla, että niiden painoon uppoutuu hetkessä. Kirjan rakenne toimii lähes täydellisesti, se jättää muutamia keloja häiritsemään, mutta onnistuu vastaamaan silti kaikkeen juuri niin kuin pitääkin. Se käsittelee aiheitaan, Albanian lähihistoriaa, transsukupuolisuutta, ystävyyttä ja ihmisten välisiä riippuvuussuhteita, tarpeita tulla nähdyksi niin taidokkaasti, ettei siltä olisi osannut toivoa yhtään mitään lisää. Se tuo esille oman hyvinvointikuplan, ensin hieman tarkoituksellisesti provoisoidenkin, ja silti lopulta ymmärtävän lempeästi, mutta kuitenkin niin, että se, jälleen kerran, saa katsomaan omaakin elinympäristöään aivan toisella tavalla. Se, mitä me haluamme täältä jatkuvasti paeta, on suurimmalle osalle se taivas, josta he eivät ole voineet koskaan kuin unelmoida. Se on olemassa niin itsestäänselvästi, ettemme itse näe siinä muuta kuin puutteita.
Myös tunteen tasolla Tiranan sydän tulee jo alusta asti iholle, vaikka sen käynnistyminen tuntuikin lomahöttöisyyden keskellä hieman kankealta. Kun sille malttoi kuitenkin antaa aikaa, tipahti lopulta aivan huomaamattaan itsekin keskelle Albaniaa, hajonneen diktatuurin raunioille, vuorien viereen ja ikivanhojen kansantarujen keskelle. Heräsi taas huomaamaan, että jälleen on valtio varsin lähellä, jonka historiasta ei tiedä mitään, kansa, jonka taustaa ei ole ymmärtänyt. Se kuljettaa päähenkilöään lempeän määrätietoisesti kohti välttämätöntä, se on rujo ja raju juuri niissä kohdissa kun on tarvetta. Se ravistelee ja herättelee, ja muistuttaa hyvinkin kipeällä tavalla niistä pienistä asioista, joita ihminen ennen kaikkea tarvitsee elääkseen. Ja ne eivät ole raha, maine ja kuuluisuus, ne ovat jotain aivan muuta. Statocvi saa lukijansa ajattelemaan itse, elämään sellaisia kohtaloita, joista voi vain lukea.
Tiranan sydän oli pitkästä aikaa sellainen teos, jota ei malttanut laskea käsistään, mutta jota ei myöskään halunnut ahmia, jottei se ihan vielä loppuisi. Siinä missä tarina puhutteli yhteiskunnallisesti, se sukelsi myös hurjan hienosti seksuaalisuuden maailmaan. Se oli matka sukupuolisuuteen, sen näennäiseen ehdottomuuteen ja kaikkeen siihen, mistä lähiaikoinakin ollaan puhuttu niin valtavan paljon. Se on yhteiskunnan ja ulkopuolisten tarvetta määritellä toinen ihminen jatkuvasti lokeroihin, kansalaisuuksiin, stereotypioihin ja pysyviin sukupuolirooleihin. Se on huuto sen puolesta, ettei näin tarvitse olla. Se on hyväksikäyttöä, ehdottomuutta, rumia kuvia rakennetuista sukupuolielimistä. Se on sitä, ettei muut hyväksy sellaisena kuin on, ja se on pelkoa silloinkin kun hyväksyy. Se on niin paljon, etten malta olla kirjoittamatta siitä koko ajan vain lisää ja lisää, eri näkökulmista ja merkityksistä, ja se on silti niin paljon, etten pysty kirjoittamaan siitä mitään sellaista, mitä ei saisi jo lukukokemuksesta. Se on jotain, mitä haluaisin kaikkien lukevan, ja jotain, mitä toivoisin jokaisen ymmärtävän.
Sillä joskus on kuljettava hurjan pitkän matkan kautta takaisin lähtöpisteeseen huomatakseen sitä koko ajan etsineensäkin. Tullakseen perille.
Helmet-haaste: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Statovcin lauseet ovat pitkiä kuin pohjoismaiset talvet, ne odottavat pistettään kuin suomalainen kevättä, mutta silti ne vievät tarinaa eteenpäin sellaisella voimalla, että niiden painoon uppoutuu hetkessä. Kirjan rakenne toimii lähes täydellisesti, se jättää muutamia keloja häiritsemään, mutta onnistuu vastaamaan silti kaikkeen juuri niin kuin pitääkin. Se käsittelee aiheitaan, Albanian lähihistoriaa, transsukupuolisuutta, ystävyyttä ja ihmisten välisiä riippuvuussuhteita, tarpeita tulla nähdyksi niin taidokkaasti, ettei siltä olisi osannut toivoa yhtään mitään lisää. Se tuo esille oman hyvinvointikuplan, ensin hieman tarkoituksellisesti provoisoidenkin, ja silti lopulta ymmärtävän lempeästi, mutta kuitenkin niin, että se, jälleen kerran, saa katsomaan omaakin elinympäristöään aivan toisella tavalla. Se, mitä me haluamme täältä jatkuvasti paeta, on suurimmalle osalle se taivas, josta he eivät ole voineet koskaan kuin unelmoida. Se on olemassa niin itsestäänselvästi, ettemme itse näe siinä muuta kuin puutteita.
Myös tunteen tasolla Tiranan sydän tulee jo alusta asti iholle, vaikka sen käynnistyminen tuntuikin lomahöttöisyyden keskellä hieman kankealta. Kun sille malttoi kuitenkin antaa aikaa, tipahti lopulta aivan huomaamattaan itsekin keskelle Albaniaa, hajonneen diktatuurin raunioille, vuorien viereen ja ikivanhojen kansantarujen keskelle. Heräsi taas huomaamaan, että jälleen on valtio varsin lähellä, jonka historiasta ei tiedä mitään, kansa, jonka taustaa ei ole ymmärtänyt. Se kuljettaa päähenkilöään lempeän määrätietoisesti kohti välttämätöntä, se on rujo ja raju juuri niissä kohdissa kun on tarvetta. Se ravistelee ja herättelee, ja muistuttaa hyvinkin kipeällä tavalla niistä pienistä asioista, joita ihminen ennen kaikkea tarvitsee elääkseen. Ja ne eivät ole raha, maine ja kuuluisuus, ne ovat jotain aivan muuta. Statocvi saa lukijansa ajattelemaan itse, elämään sellaisia kohtaloita, joista voi vain lukea.
Tiranan sydän oli pitkästä aikaa sellainen teos, jota ei malttanut laskea käsistään, mutta jota ei myöskään halunnut ahmia, jottei se ihan vielä loppuisi. Siinä missä tarina puhutteli yhteiskunnallisesti, se sukelsi myös hurjan hienosti seksuaalisuuden maailmaan. Se oli matka sukupuolisuuteen, sen näennäiseen ehdottomuuteen ja kaikkeen siihen, mistä lähiaikoinakin ollaan puhuttu niin valtavan paljon. Se on yhteiskunnan ja ulkopuolisten tarvetta määritellä toinen ihminen jatkuvasti lokeroihin, kansalaisuuksiin, stereotypioihin ja pysyviin sukupuolirooleihin. Se on huuto sen puolesta, ettei näin tarvitse olla. Se on hyväksikäyttöä, ehdottomuutta, rumia kuvia rakennetuista sukupuolielimistä. Se on sitä, ettei muut hyväksy sellaisena kuin on, ja se on pelkoa silloinkin kun hyväksyy. Se on niin paljon, etten malta olla kirjoittamatta siitä koko ajan vain lisää ja lisää, eri näkökulmista ja merkityksistä, ja se on silti niin paljon, etten pysty kirjoittamaan siitä mitään sellaista, mitä ei saisi jo lukukokemuksesta. Se on jotain, mitä haluaisin kaikkien lukevan, ja jotain, mitä toivoisin jokaisen ymmärtävän.
Sillä joskus on kuljettava hurjan pitkän matkan kautta takaisin lähtöpisteeseen huomatakseen sitä koko ajan etsineensäkin. Tullakseen perille.
Helmet-haaste: 48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Jännä juttu. Laskin kirjan käsistäni noin puoli tuntia sitten ja googletin siitä muutamia arvosteluita. Ja sitten näin bloglovinin feedissä tämän sinun juttusi. :)
VastaaPoistaItse pidin aivan älyttömästi Albaniaan sijoittuvista osuuksista, mutta en muusta kirjasta. Olen viime aikoina lukenut usean suomalaisen nuoren kirjailijan kirjan, jossa etsitään itseä maasta ja ihmissuhteesta toiseen, kärsitään ja tehdään virheitä. Kirjoissa on käsitelty paljon seksuaalisuutta ja erilaisuuden tunteita. Vaikka transhenkilöistä ei ole paljoa kirjoitettu, ja se oli romaanissa raikasta, on tämä itsensä etsiminen poukkoilevana juonikuviona mielestäni jo kulunut.
Tämä Savon Sanomien kritiikki pisti hyvin sanoiksi monia mieleeni tulleita ajatuksia kirjasta: http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Pajtim-Statovci-Tiranan-syd%C3%A4n/898290
Ymmärrän, jos minun jotain kritisoitavaa olisi tästä pitänyt löytää, olisi se todennäköisesti liittynyt tuohon samaan. Ja samalla esim. Helsinki-osuus, vaikka se tietyltä sanomaltaan hurmasi, oli himpun päälleliimattu ja jotenkin kokonaisuuden kanssa riitelevä.
PoistaMutta, kuten yleensäkin kirjojen kanssa, joista näin hurmaannun, työnnän yleensä nuo ajatukset taka-alalle, koska (yli-)analysointi tunnetusti pilaa usein kokemuksen kuin kokemuksen, näin kovin tykättyäni annan vain mennä ja rakastan, siirrän häiritsevyydet syrjään ja keskityn hyviin juttuihin. Kaikkien kirjojen kanssa se ei toimi, joskus taas pienikin ristiriita pilaa koko kirjan, mutta tämän kanssa kävi paremmin. :) Nyt vain toivoisin, että esim. kaikki olisivat lukeneet tämän ja saisin keskustella juonikuvioista pelkäämättä että paljastan liikaa, jo nyt kiinnostaa hurjasti eri ajatukset siitä kumman näkökulmasta kenenkin mielestä kirjan väliosa ja loppu on kirjoitettu, Agimin vai Bujarin. :)
Mä en ole ehtinyt lukea kirjailijalta vielä mitään, tai äh, en ole lukenut, kun pelkään näitä liian vaikeiksi. Mutta tällaisen postauksen jälkeen pakko laittaa lukulistalle ja ehkä jopa varaus kirjstoon. Hmm.
VastaaPoistaAh, tunnistan pelon, minä kompuroin vielä kirjan alunkin kanssa samoissa fiiliksissä, päätin jo että tämän kyllä nyt luen vaikka haastavalta tuntuukin, keskityn keskittymään. Mutta varsin pian se nappasi kuitenkin mukaansa, eikä vaatinutkaan oikeastaan keskivertoa enempää noin lukijana, sai vain antaa mennä! :) Suosittelen ehdottomasti, pitää itsekin tuo Kissani Jugoslavia vielä lähiaikoina yrittää myös saada luetuksi. :)
PoistaPakko kai Kissani Jugloslavia olisi vihdoin lukea, lukulistalla on keikkunut jo hetken. :) En ollut näköjään sitä goodreadsissa lisännyt, joten kiitos muistutuksesta.
VastaaPoistaTiia
Siitä en tiedä, mutta tätä uudempaa ainakin suosittelen varauksetta!
PoistaMinullakin Kissa roikkunut pitkään lukulistalla. Rankkoja aiheita tuntuu kirjailijalla olevan, ja siksi niin kiehtovia! Kiitos tästä :)
PoistaRankkoja omalla tavallaan juu, mutta silti jotenkin kuitenkin niin hienosti kirjoitettuja, ettei mihinkään aivan toivottomaan tarvitse upota. :)
PoistaMulla on myös tuo Kissani Jugoslavia omassa kirjahyllyssä, ehkä sen nyt ehdin lukea tuon 101-kirjaa projektin myötä. Ja saatan sitten tämän uudemmankin lukea.
PoistaStatovci on ehdottomasti tutustumisensa arvoinen. :)
PoistaStatovci on Kissan ja tämän jälkeen uinut mun sydämeen niin, että tuskinpa sieltä enää lähtee. Olen niin jumalattoman ylpeä siitä, että hän on kirjoittanut kirjan, jossa transsukupuolisuudesta puhutaan niin kuin siitä tässä kirjassa puhutaan. Tämä on nyt jotain ihan muuta kuin ne ikuiset sukupolvitarinat.
VastaaPoistaTässä on myös sopivasti häilyvää ja epäselvää, niin että kirja ei ollenkaan ensi lukemalla tyhjene, tuskinpa toisellakaan.
Riemuitsen, kun luen tekstiäsi. Huokaan ilosta, että onpa ihanaa, että olet nauttinut Tiranan sydämestä. Tämä on kirja, joka ehdottomasti pitää lukea uudelleen.
Tämä todella on, ja jotenkin se Statovcin tapa käsitellä asioita on ihan ilmiömäisen upea. Ja tosiaan lisää löydettävää tarinaan vielä jää, enkä malttaisi tuota esikoistakaan odottaa. Pakko kuitenkin pitää hieman väliä, antaa ajatusten ja tarinan suurentua päässä ennen kuin siirryn Kissani Jugoslavian pariin. Ettei vain jää tämän varjoon tai vertaudu siihen jatkuvasti liikaa.
PoistaOlen pitkään pohtinut lukeako tätä sillä Kissani Jugoslavia ei täysin ihastuttanut. Muistan etten saanut sanotuksi kirjasta mitään ja jäi aikoinani bloggamattakin. Tämän arvion jälkeen kiinnostus Tiranan sydämeen kyllä nousi taas uusiin ulottuvuuksiin :)
VastaaPoistaLue, tälle kannattaa antaa mahdollisuus. Ja vaikkei ihan täysin tällekään lämpeäisi, on tässä kuitenkin aika paljon elementtejä, josta uskoisin saavan joka tapauksessa irti, keloja, jotka jättää pohtimaan tärkeitä asioita. :)
PoistaSain tämän syksyllä käsiini pikalainana ja ahmin sen miltei yhdeltä istumalta - asia joka nyt hieman kaduttaa, koska hätäily jätti paljon asioita huomaamatta ja ajatuksia ajattelematta. Hankin tämän kirjamessuilta omakseni ja se odottelee toista lukukertaa ennen kuin uskallan blogata siitä. Hieno bloggauksesi tuli juuri oikeaan aikaan, se nostaa tätä ylemmäs lukulistallani! Ja tartu ihmeessä Kissani Jugoslaviaan, uskon että tykkäisit myös siitä :)
VastaaPoistaTämä tosiaan on kirja, jota pitää jotenkin prosessoida kesken lukukokemuksenkin, meinasin itsekin syyllistyä hieman ahmimiseen, mutta tietty kypsyttely sivujen välissä antoi vain entisestään lisävoimaa tarinalle. Haluan tämän itsekin vielä uudelleen lukea, onneksi tämä oma on, joten sen pariin voi palata milloin vain. Mieletön kirja, ja ihan ehdottomasti pitää lukea tuo Kissani Jugoslavia myös.
PoistaOlen odottanut kirjaa kirjastosta jo jonkun aikaa ja välillä miettinyt poistanko varauksen, kun on niin paljon muuta kiinnostavaa luettavaa. Mutta nyt aloin odottamaan vielä innokkaammin tämän lukemista. Siinä on monta kiinnostavaa teemaa ja kirjoituksesi sai sen kuulostamaan odottamisen arvoiselta :)
VastaaPoistaHeh, tunnistan tunteen, jojoilen itsekin välillä noiden kirjastovarausten kanssa kun on niin valtavasti kirjoja jotka haluaisi lukea, ja ties mikä välillä tuntuu siltä kaikkein kiinnostavimmalta! Mutta toivottavasti saat tämän pian luettavaksesi, tätä kannattaa jo hetki odotellakin. :)
PoistaNo nyt kilahti varausilmoitus sähköpostiin! Pari kirjaa kiireisempänä lukulistalla, mutta kohta pääsen tämän kimppuun!
PoistaOdotankin jo mielenkiinnolla mitä pidät tästä, Tiranan arvioita on ihana lukea!
PoistaHieno bloggaus, kiitos. Olen jonottanut tätä kirjastosta ikuisuuden ja nyt se on vihdoin käden ulottuvilla. Odotan malttamattomana sukellusta, Albania on minulle täysin outo maa.
VastaaPoistaMielenkiinnolla odottelen fiiliksiäsi tästä kirjasta. :) Mulle Albania on sinäänsä tuttu, että sinne tahtoisin reissaamaan, mutta historiaa sain vasta oikeastaan tämän puolesta tietää, hassua.
PoistaHuh! Toisaalta postauksesi suuresti houkuttelee lukemaan kirjan ja toisaalta ei, koska "lauseet ovat pitkiä kuin pohjoismaiset talvet, ne odottavat pistettään kuin suomalainen kevättä". Uh.
VastaaPoistaNo mutta eihän pitkä lause nyt automaattisesti mitään huonoa tarkoita, veiväthän ne tarinaa hurjalla vauhdilla eteenpäin ja palkitsivat lopuksi, ei yhteen yksityiskohtaan liiemmin kannata takertua. :)
PoistaEn yhtään ymmärrä, miksen ole vieläkään lukenut tätä, sillä pidin esikoisteoksesta todella paljon. Ehkä minulla on ramppikuume 😊
VastaaPoistaKirjoitit tästä kyllä niin kauniisti, että ehdottomasti mieleni tekee lukea tämä kirja!
Kiitos. :) Ymmärrän ramppikuumeen, minunkin piti heti tarttua Kissaani tämän jälkeen, mutten sitten uskaltanutkaan! Mutta ehkä myöhemmin tänä vuonna on sitten sen vuoro, pienen tauon jälkeen.
PoistaLuin Kissani Jugoslavian viikko sitten ja se jätti lukuisia ajatuksia pyörimään päähäni. Tarkoituksenani on ollut lukea myös Tiranan sydän, ja kirjoituksesi vahvistaa päätöstäni. :)
VastaaPoistaSitä odotellessa, itselläni on tosiaan vielä esikoinen lukematta! Mutta jos tällä tasolla on nuori kotimainen nykykirjallisuus, ei voi kovin heikoksi tulevaisuutta povata! <3
PoistaTäytyy laittaa tämä kirjailija muistiin!
VastaaPoistaLaita ihmeessä, veikkaanpa että Statovcista tullaan kuulemaan vielä paljon!
PoistaOon niin huonosti seurannut uutuuksia, etten ole edes tajunnut tämän ilmestyneen.... Kissa-kirja roikkuu sekin edelleen lukulistalla ja luultavasti tämä tulee luettua sitten sen jälkeen.
VastaaPoistaJostain luin että nämä on hieman rinnakkaisteoksia, että Statovci olisi kirjoitellut kumpaakin yhtaikaa. Olisikin ihana itsekin jo lukea se parin toinen puolisko, mutta ehkä väliin jotain muuta ettei vain jää tämän vahvan fiiliksen varjoon!
PoistaSellasta vaan tuli sanomaan, että jos sinä Laura perustat Pajtim fanclubin, niin täällä olis yks, joka haluaa heti jäseneksi.
VastaaPoistaSekä Kissa että tämä Tiranan sydän on olleet mahtavia kokemuksia. Kissasta sanoin sen ilmestyttyä, että se on paras esikoinen vuosiin ja mielipiteeni ei ole muuttunut itsekään. Haluan ehdottomasti lukea sen myös uudestaan, kuten myös tämän Tiranan sydämen. Luin jälkimmäisen liian nopeasti ja paikoin myös illalla liian väsyneenä, joten tiedän tuskallisen hyvin, että tietyt puolet tästä teoksesta jäivät omassa kirjoituksessani liian vähälle käsittelylle.
Mua on suuresti tosiaan ilahduttanut sun Pajtim-fanitus. Joo, tunnustan nyt vielä senkin, että tykkään paitsi hänen kirjoistaan, myös hänestä. Suorastaan niin, että koen Pajtimin olevan tietynlainen toivon ääni tässä hälinässä, jotka esiin pääsee usein ne, jotka pitävät itsestään kovaa melua oli siihen aihetta tai ei. Usein sitä aihetta ei ole.
Mukavaa päivää!
Ja minulle taas sinun kirjoituksesi tästä oli ihana, sellainen, joka sai huomaamaan vielä lisää! Mutta ymmärrän, joskus parhaimmat hotkii niin että ajatuksille ja jatkokeloille jää hieman vähemmän tilaa. Sulattelen ja rakastan tätä nyt vielä hetken, ja luen ihan pian jo Kissani Jugoslaviankin, jos siinä on edes puolet tämän kirjan voimasta, se fanikerho voi hyvinkin pian olla totta!
PoistaOlen Kissani Jugoslaviaa silmäillyt jonkin verran ja todennut, että Statovci ja minä emme ole samalla aaltopituudella. Kaunis kansikuva tässä kirjassa kuitenkin on.
VastaaPoistaYmmärrän, siinä tämä kirjamaailman hienous piileekin, että jokaiselle on omat hienoutensa. :) En tiedä olisinko itse saanut näin pian edes kyseiseen kirjailijaan tutustuttua, jollei kirja olisi siskon joululahjapaketista löytynyt, mutta nyt on onni juuri näin!
PoistaKissani Jugoslavia oli aikoinaan ravisteleva lukukokemus, niin erilainen ja irtosi suomirealismista. Tiranan sydän jatkoi vahvana näyttönä Pajtim Statovcin lahjakkuudesta. Muissa kommenteissa onkin jo tullut esiin, että Tiranan sydämenkin voisi lukea useamman kerran ja varmasti löytäisi aina uutta.
VastaaPoistaAivan varmasti, tämä on onni omistaa kun sen pariin voi palata milloin vain. :)
PoistaVoi, minäkin niin pidän Statovcista. Olen ihastunut kumpaankin, Kissaan ja tähän - Tiranan sydämeen vielä kenties vähän enemmän. Molemmat kirjat jäivät mieleen pitkäksi aikaa ja Kissani Jugoslaviasta kävimme vielä todella hienon lukupiirikeskustelunkin. Ihana kirjailija <3
VastaaPoistaOn todella! Vaikka itselläni on tosiaan vielä esikoinenkin lukematta, odotan jo Statovcilta pitkää ja tuotteliasta kirjailijauraa. :)
PoistaMinulta on yhä Statovcit lukematta ja olin jopa ajatellut, etten jouda lukemaan. Olen kuitenkin muuttanut mieltäni ainakin Kissani Jugoslavian suhteen eli sen luen, ja jos pidän niin mahdollisesti sitten tämänkin jossain vaiheessa.
VastaaPoistaTätä kyllä suosittelen suurella sydämellä, sen verran järisyttävä lukukokemus oli. :)
PoistaKissani Jugoslavia odottaa yöpöydällä vuoroaan. Olen kuullut siitä ja tästä uudemmasta pelkkiä kehuja. :-) Vähän jännittääkin, että voiko nää olla niin hyviä, kuin kaikki hehkuttaa, mutta oikeasti olen vain iloinen, että on taas yksi uusi hyvä kirjailija odottamassa.
VastaaPoistaTunnistan jännityksen, ja välillä sen kanssa sitten kompastuukin kun odottaa niin kovasti. Mutta kyllä, hyvää ja laadukasta kirjallisuutta tuskin koskaan voi liikaa olla. :)
PoistaHmm, nyt alkoi kiinnostamaan. Tähän saakka olen ollut vähän, että "Mjaah - viitteiskö tuota", mutta kirjoitit sen verran jännästi, että ehkä pitäisi kuitenkin hankkia tämä luettavaksi.
VastaaPoistaOh, ihana kuulla että inspiroi, toivottavasti sinäkin pidät tästä. :)
PoistaKuvailit upeasti pitkiä lauseita -odottaa pistettä kuin suomalainen kevättä :D <3 Rönsyilevät lauseet ovat kyllä oma taiteenlajinsa, toiset onnistuvat niissä täydellisesti, ja fiilis on arvatenkin juuri tuo josta kerroit. Toisten teksteissä uupuu jo ensimmäisen pilkun kohdalla.
VastaaPoistaJuu tässä ne ehdottomasti olivat vahvuus, ei niitä varsinaisesti edes huomannut ennen kuin joku muu niistä mainitsi. :)
Poista