Vuonna 2016 luin 69 kirjaa, 20582 sivua, keskimäärin 56 sivua päivässä, 5,75 kirjaa kuussa. (Ja pokkana silti väitin, etten laske kirjoja saati luettuja sivuja.) Niistä 40 on ollut suomalaisia, 47 naisten kirjoittamia, 15 erimaalaista ja 45 sellaiselta kirjailijalta, jonka kirjoja en ole koskaan aiemmin lukenut. Kaksi vanhaa lempparia olen lukenut uudelleen, yksi kirjoista on ollut runokirja, viisi novellikokoelmaa, yksi tietokirja ja uudenvuoden kynnyksellä minulla on ennätykselliset neljä kirjaa kesken, joista ehkä hyvällä tuurilla yhden saan vielä tämän vuoden kirjoihin mukaan. Kaikki vuoden luetut kirjat löytyy listattuna täältä, enkä varsinaisesti niiden uudelleenlistaamista postausmuotoon näe tärkeänä, ne voi sieltä kurkata ketä kiinnostaa. Mutta koska jonkinlainen yhteenveto on aina mukavaa, tein teille viisi listaa vuoden kirjoista. Kolme sellaista listaa, jotka saivat tavalla tai toisella haltioitumaan, kaksi sellaista, jotka eivät niinkään.
LAADUKKAIMMAT JA VAIKUTTAVIMMAT LEMPPARIT
ELI KIRJAT, JOIDEN TYKKÄÄMISESTÄ OLEN YLPEÄ
ELI KIRJAT, JOIDEN TYKKÄÄMISESTÄ OLEN YLPEÄ
VIIHDYTTÄVIMMÄT KIRJAT
ELI KIRJAT, JOTKA VOISIN LUKEA UUDELLEENKIN JOS
KAIPAISIN KIRJAA, JOHON UPPOUTUESSAAN EI MUUTA
NÄE EIKÄ KUULE
ELI KIRJAT, JOTKA VOISIN LUKEA UUDELLEENKIN JOS
KAIPAISIN KIRJAA, JOHON UPPOUTUESSAAN EI MUUTA
NÄE EIKÄ KUULE
ENITEN OHI MENNEET KIRJAT
ELI OLISIN EHKÄ TYKÄNNYT TOISENA HETKENÄ, NUOREMPANA TAI IHAN VAIN VÄHÄN ERI VINKKELISTÄ LUKENEENA, MUTTA NYT NÄIDEN KOHDALLA EI AIVAN TÄHDET OSUNEET KOHDALLEEN
ELI OLISIN EHKÄ TYKÄNNYT TOISENA HETKENÄ, NUOREMPANA TAI IHAN VAIN VÄHÄN ERI VINKKELISTÄ LUKENEENA, MUTTA NYT NÄIDEN KOHDALLA EI AIVAN TÄHDET OSUNEET KOHDALLEEN
EPÄONNISTUNEIMMAT KIRJAVALINNAT
ELI NIIN HUONOT KIRJAT, ETTÄ NIIDEN LUKEMISESTA JO MELKEIN NAUTTI
ELI NIIN HUONOT KIRJAT, ETTÄ NIIDEN LUKEMISESTA JO MELKEIN NAUTTI
TÄRKEIMMÄT KIRJAT
ELI HENKILÖKOHTAISIMMAT (UUDET) IKUISUUSLEMPPARIT
ELI HENKILÖKOHTAISIMMAT (UUDET) IKUISUUSLEMPPARIT
5 Kjell Westö : Leijat Helsingin yllä
Aikamoista. Luin vuonna 2016 36 kirjaa enemmän kuin viime vuonna, 29 enemmän kuin oli alkuperäinen tavoitteeni. Aika onnistunut lukuvuosi, ja vaikka ensi vuonna saankin vielä tätäkin enemmän syventyä myös tieteellisen kirjallisuuden sun muun opintomateriaalin pariin, toivon saavani raivattua itselleni aikaa kaunokirjallisuuteen uppoutumiselle. Koska mikään ei irrota arjesta niin hyvin kuin toisen tarinaan sukeltaminen. Miten sitä maailmaa osaisikaan enää katsoa, jos ei näkisi myös muiden kohtaloita ja erilaisuutta, pysähtyisi sen aiemminkin hoetun omanapaisuuden kahleista hetkeksi pois. Näin on hyvä, ja näin jatkukoon. Joten heitänpä nyt mielivaltaisesti ensi vuoden lukutavoitteeksi taas 40 kirjaa. Siitä on hyvä lähteä.
Mitkä teidän parhaimmat/flopanneimmat lukukokemukset ovat tältä vuodelta olleet?
Sinun listaltasi olen näköjään lukenut vain Riikka Pulkkista. Iiris Lempivaara jäi heti alussa kesken, vaikka kevyitäkin kirjoja luen, mutta Rajasta taas pidin. Omista tämän vuoden kirjoistani suosikkeja ovat esim. Pauliina Vanhatalon Pitkä valotusaika ja Annamari Marttisen Törmäys. Tylsin kirja oli Fredrik Backmanin Britt-Marie kävi täällä (tai jotain sinne päin), se jäi kesken aika nopeasti...
VastaaPoistaLempparisi ovatkin minulle ihan tuntemattomia, pitääkin googletella lisää. :) Minulla on näiden lisäksi parit jäänyt tänä vuonna keskenkin, mutta niitä en nosta listoille, kun en voi tietää jos vaikka ovatkin lopussa hyviä.. :D Andres Neumanin Vuosisadan matkustaja on yksi moisista, en tainnut päästä 50 sivua pidemmälle.
PoistaAuts! Noissa sun eniten ohimenneissä on kolme mun suurta lempparia. Nimittäin: Sadie Jones : Kotiinpaluu, Muriel Barbery : Siilin eleganssi ja Jhumpa Lahiri : Tulvaniitty. Jonesia olen digannut jo vuosia ja Siili on koko humanismi yhdessä kirjassa ja Lahiri taas on yksi mun sielukirjailijoita. Niin nämä menevät ristiin, rastiin ja jotain siltä väliltä.
VastaaPoistaTosi kivalla tavalla olet ryhmitellyt lukemiasi.
On ollut mukava tutustua sinuun ja huippua, että nähtiin livenäkin. Muista Sokos! Erinomaista uutta vuotta ja kiinnostavia kirjaretkiä!
Jones ja Barbery jäivät kyllä kovin etäisiksi/höttösiksi minulle, mutta tuon Lahirin ohimeno harmittaa enemmän, olisin halunnut tykätä siitä! Se oli ensimmäinen kyseiseltä kirjailijalta luettu, mutta hyvinkin todennäköisesti annan kyllä uuden mahdollisuuden jonkun toisen kirjansa parissa, toivottavasti jo suhteellisen piankin. :)
PoistaJa kiitos, kiitos ehdottomasti samoin! Tuo tammikuun tapaaminen näyttäisi ainakin toistaiseksi olevan varsin hyvänä päivänä, jos sitä vaikka pääsisikin jo mukaan, jos ei silloin niin ainakin joskus tässä alkuvuodesta. :)
Vau, sinulla on ollut loistava kirjavuosi! Kiva kun toit esille myös floppeja, niiden mainitseminen tuntuu jäävän aina paitsioon. Hittejä ja huteja on hyvä olla sopivassa suhteessa, vaikka huonojen kirjojen lukeminen tuntuu joskus ajan hukalta, pelkkiä viiden tähden kirjoja lukiessa loistavuuteenkin voi turtua.
VastaaPoistaMinulla vuoden floppeja ovat olleet Kerouackin Matkalla, joka ei iskenyt oikein ollenkaan ja muutama opiskeluja varten luettu teos, Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset ja Voltairen Candide. Ovathan ne klassikoita mutta... Parhaimmistoon taas kuuluvat esimerkiksi Murakamin Norwegian Wood, Kinnusen Lopotti ja Tolstoin Sota ja rauha. Hyviä kirjoja on ollut paljon!
Toiset ei tykkää että huonoista edes kirjoitetaan, minusta taas on ihana lukea jos joku muukaan ei ole tykännyt, hehkutuksia löytyy aina, mutta silloin jää ilman vertaistukea jos ei itse kehutulle lämmennytkään. :D Norwegian Wood on kyllä ihana, Murakami ylipäätään. <3 Ehkä kohta jo uskallan 1Q84-jättiläisenkin pariin itse, jos se olisi vaikka ensi vuoden yksi lukutavoitteista!
PoistaOlen tuohon kisaan kommentoinut huipuimmat kirjat, joten tähän voisin kommentoida muutaman flopin. Tosin olen melko varma, ettet lue näitä; nämä kun olivat dekkareita, ja olen siinä käsityksessä, että ne eivät ole sua varten. :D Tässä ne kumminkin tulee:
VastaaPoistaMarko Kilpi: Jäätyneitä ruusuja (Tämä on oikeastaan tuohon eniten ohi menneet -kategoriaan...)
Camilla Läckberg: Enkelintekijä
Rosamund Lipton: Sister (Kirja oli muuten hyvä, mutta typerä loppuratkaisu latisti tunnelman.)
Loppuratkaisu voi kyllä kurjasti pilata muuten hyvän kirjan! Dekkareissa varsinkin niin hurjan tärkeässä osassa, ehkä omakin dekkarikammo on syntynyt lähinnä siitä miten latteilta ne lopulta sitten ovatkin tuntuneet. Että en tiedä, ehkä olen vain lukenut sitten huonoja dekkareita. :D
PoistaVau, onpa ihan superhyvin, että luit tänä vuonna peräti 36 kirjaa enemmän kuin viime vuonna. Kirjablogillasi ei varmaan ollut yhtään vaikutusta asiaan? :D Minäkin olen tyytyväinen, että tulin lukeneeksi 13 kirjaa enemmän kuin viime vuonna, yhteismääräkin on enemmän kuin koskaan ennen. Ei sillä, että määrällä olisi sinällään merkitystä, mutta on vain ihanaa lukea paljon.
VastaaPoistaEniten laadukkaissa, viihdyttävissä ja tärkeimmissä kirjoissasi on monta tuttua, minäkin pidin paljon Ollikaisen Nälkävuodesta, Ketun Yöperhosesta, Wyldin Kaikista laulavista linnuista, Williamsin Stonerista ja Rytisalon Lempistä (osan olen lukenut aiemmin, osan tänä vuonna). Ja hauskat nuo hudit ja huonot! Lähellekään kaikkia en ole niistä lukenut, mutta Siilin eleganssista olen eri mieltä, vaikkei se minustakaan mikään loistava ollut, ja Paimentytöstä ja Mehiläisten historiasta olen aikalailla samaa mieltä.
Minä jaan vuoden parhaimpani huomenna, joten en vielä hiisku niistä mitään :D
Huippua vuotta 2017!
Juu "hieman" on tämä blogi inspiroinut lukemaan enemmän. Alkuvuodesta tuntuu että luin jo melkein "liikaakin", mutta nyt onneksi tahti rauhoittunut taas sellaiseksi, että ehtii pureskellakin lukemaansa. Tämä 70 kirjaa vuodessa alkaa olla aika maksimi mitä pystyn/haluan edes lukea, mutta hyvä sekin on toki huomata :D
PoistaSiilin eleganssi tosiaan jakaa mielipiteitä, itse luin sen niin pahantuulisena, etten ehkä ollut kovin vastaanottava sen hentoiselle syvyydelle. Ärsytti vaan aivan hurjasti. Mutta jos edelleen mehiläisten historia kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti lukemaan Sinisalon Enkelten verta, se oli oikeastaan kaikkea ja vähän enemmänkin, mitä olisin tuolta Lunden kirjalta toivonut. Upea kirja, ansaitsisi huomiota laajemminkin. :)
Ihanaa uutta vuotta sinnekin :-*
Kiva postaus. :) Toisten listauksia on aina hauska lukea, ihan niin kuin on hauska tehdä omiakin listoja. Minulla oli myös elämäni tähän mennessä paras kirjavuosi. Lempparikseni nousi Pat Conroyn Vuorovetten prinssi. Sinun listaltasi ihastuin myös Leijoihin Helsingin yllä. :)
VastaaPoistaKiitos! Näitä on kiva tosiaan niin tehdä kuin muiltakin lukea, katsoa minkälaisia nostoja muut tekee. Leijat Helsingin yllä on kyllä ihana, onneksi tartuin siihen uudelleen! Pitäisi ehkä vielä enemmänkin kahlailla läpi vanhoja lemppareita, jos ne näin suuria tunteita edelleen nostattaa. :) Vuorovetten prinssikin kuulostaa ehdottomasti tutustumisenarvoiselta, pitää ottaa ylös itsellekin!
PoistaIhana ja kiva listaus. Harkitsin itsekin listaamista mutta taidan jättää väliin kuitenkin. Siinä on niin iso työ siihen nähden, että mikä kiire tässä vuoden viimeisinä päivinä sattuu olemaan. Muiden postauksia on kuitenkin ihana lukea. Mahtavaa että nostit tähän hutejakin ja koristit postauksen kauniilla kuvillasi. En muista olenko niitä aiemmin koskaan kehunut, mutta nyt ainakin. Iiris Lempivaaran luin muuten itsekin tänä vuonna ja se oli mukava ja kevyt viihdepaketti. Hyvää uutta vuotta ja lukuiloa vuodelle 2017!
VastaaPoistaTiia
Eihän näitä mikään estä tekemään vaikka tammikuun puolellakin, jos yhtään innostuttaa näitä koonteja tehdä. :) Ja kiitos, näitä kuvia on ollut hauska ottaa! Lempivaara oli kieltämättä varsin ihana yllätys, kaunis ja keveä. Ihanaa uutta vuotta sinnekin :-*
PoistaAah! Nälkävuosi, Luoja lasta auttakoon (en listannut sitä nyt, mutta pidin kirjasta paljon), Yöperhonen, Iiris Lempivaara, Kristallipalatsi, Stoner ja Lempi. Niille kaikkille miljonaa kertaa ♥
VastaaPoistaJa hahaa: Mehiläisten historia ja Kaikki se valo jota emme näe ovat minunkin mielestäni aika - noh - surkeita. Odotin kummaltakin paljon, en saanut oikein mitään.
Mutta näin kirjavuoden pitää mennäkin: ihastuttavia ja ohi menneitä.
Hyvää uutta vuotta!
Totta, sopivassa suhteessa kaikkea, huonommat lukukokemukset antaa mukavasti näkökulmaa taas niihin parempiin. :) Ihanaa uutta vuotta sinnekin!
PoistaMukava katsaus. Viihdyttävyys-osaston kirjoista pidin itsekin Pulkkisen, Wyldin ja Itärannan kirjoista. Westöltä luin tänä vuonna vihdoin ja viimein Kangastus 38:n, ja sehän oli yllättävän hieno kirja. Ehkäpä ensi vuonna sitten jokin noista hänen paksummista kirjoistaan - tavoitteeni on nimittäin tsempata kotimaisen saralla.
VastaaPoistaOmista floppikirjoista tulee ensimmäisenä mieleen loppuvuoden suurin pettymys eli Winstan Grahamin Poldard-sarjan ensimmäinen osa, Kapinallinen. En ole siitä vielä blogannut, mutta yksi tähti taitaa olla tiedossa. Sanotaan nyt niin, ettei minulle avautunut miten niin heppoisella juonenkululla ja huterilla henkilöhahmoilla varustettu kirja voi olla suosittu. Ehkä tv-sarjatoteutus on kirjaa parempi.
Hyvää uutta vuotta ja lukuintoa sinulle. :)
Westö on kyllä oma ikuisuuslempparini, mutta tajusin vasta nyt (#novellihaasteen ansiosta? :D) etten ole koskaan lukenut häneltä mitään muuta kuin nuo romaanit, eikä ole aiemmin tullut mieleen edes kokeilla! Pitänee hankkia käsiin jostain novellikokoelmat, sukeltaa vielä uuteen Westö-maisemaan kun sen on jotenkin onnellisesti aiemmin sattunut ohittamaan.
PoistaTuo Poldard-sarja on minullekin ohimennen jostain tuttu, ehkä kiinnitti huomiota kun on saanut niin hurjan hyvät tähdet Goodreadsissa? Mutta se nyt ei tosiaan ihan hurjasti vielä kerro, niin on saanut Kaikki se valo jota emme näe'kin, eikä nyt ihan tosiaan onnistunut vakuuttamaan täällä.. :D Mutta niin ne helpohkot viihdekirjat toisaalta taitaa herkästi saadakin, tähtiä ja suosiota. Enemmän lukeneena tarinoilta osaa jo vaatia enemmän. :)
Ihanaa uutta vuotta sinullekin!
Mulla vuoden luettujen määrä 66, mikä on myöskin enemmän kuin ikinä ennen. Goodreads ja kirjablogit on tuonut lisää motivaatiota lukea, vaikka itse en osaakaan arvostella kirjoja muuta kuin tähdin. Vuoden suosikkeja oli monia, esim. Stoner ja A Little Life (suosittelen lukemaan kun suomeksi ilmestyy, vaikka jättiläiskirja onkin!). Mitään tosi huonoja kirjoja en lukenut, mutta kesken jäi yksi (Aavikon tyttäret).
VastaaPoista66 on paljon! Tuota Yanagiharan (?) Pientä elämää odotan kyllä kovasti käännöksenä, onneksi tulee jo maaliskuussa. Tammelta on tulossa ihan hurjan kiinnostava Keltaisen kirjaston kevät, en malta odotta :D Ja Stoner, se on kyllä aivan mielettömän ihana kirja. <3
PoistaHmm... minä koin Paimentytön ihan viihdyttäväksi. Niin, ja Kaikki se valo, jota emme näe oli englanniksi äänikirjana oikein miellyttävää kuunneltavaa :-) Niin ne maut poikkeavat.
VastaaPoistaVielä vinkkinä: Vanhus ja meri on äänikirjana ihan huikea. Siinä kielen rytmitys tulee esiin kuin meren aallot konsanaan.
Noi viihdyttäväthän ne usein taitaa eniten mielipiteitä jakaakin, kevyet maut on niin kovin henkilökohtaisia. :) Ja tuo Vanhus ja meri voisi kieltämättä ollakin aika upea äänikirjakokemus, kiitos vinkistä!
PoistaPari samaa floppia: Mehiläisten historia ja Kaikki se valo jota emme näe. Vaikuttavimpien kategoriassa on minullakin Luoja lasta auttakoon.
VastaaPoistaTäältä olen löytänyt myös muutaman vuoden huipuista lukuvinkeistä (Lumikukka ja salainen viuhka, Enkelten verta, Vaarin onkivapa), joista suuri kiitos <3
Ihanaa uutta vuotta 2017!
Voi ihana kuulla että olet noista tykännyt! <3 Kiitos myös itsellesi aivan ihanasta blogista, meillä menee usein kirjamaut niin yksiin, että sinulta on ihana hakea lukemisinspiraatiota! Ihanaa uutta vuotta sinnekin!
PoistaJoo mulla meni kyllä täysin ohi toi Paras mahdollinen maailmaa, tulee oikeen myötähäpeä kun ajattelee että kirjoittajan ja kustantajan on täytynyt pitää sitä ihan ok:na, kun se on kuitenkin mennyt läpi. Kai se kirjailijan nimen julkisuusarvo sallii vähän heikommankin tekstin; jos tuo olisi esikoinen niin ei olisi ehkä edes julkaistu? Tai en tiedä. Itsehän kirjoittaisin toki täydellisen romaanin, heh... Mietin joskus että olisi hauska jos kirjatkin kävisivät läpi samanlaisen review-prosessin kuin tieteelliset julkaisut, mutta ei se ehkä kuitenkaan todellisuudessa olisi hyvä idea. Pulkkiselta olen kyllä tykännyt Totta:sta ja muistaakseni Rajasta jonkin verran, mutta tässä uusimmassa kielen itsetarkoituksellisuus tjsp. käy liikaa päälle. Jotenkin tulee etäisesti mieleen Virpi Hämeen-Anttila eikä siinä sinänsä mitään, Virpillä on hyvääkin settiä ollut.
VastaaPoistaKaikki se valo jota emme näe on puolestaan alun perusteella mun suosikeissani, tykkään kuvailusta ja kielestä, mutta voi olla että tarina jää tyhjäksi kun pidemmälle pääsen. Mehiläisten historia pelottaa koska haluaisin et se olis hyvä, koska mehiläiset, ja Enkelten verta oli jees!
Haha no joo, mutta toisaalta se, ettet sinä enkä minä kyseisestä kirjasta pitänyt, ei tee siitä vielä huonoa tai heikkolaatuista, onhan se päinvastoin saanut monessakin paikassa, kritiikissä ja arviossa varsin mainiot palautteet. Niin ne tekstit vaan aukeaa eri ihmisille eri tavalla, se mikä toiselle on myötähäpeää herättävää huttua, saa jonkun avaamaan silmänsä aivan uudella tavalla, näkemään sen maailman, jonka kirjailija ehkä sinne taustalle on tarkoittanutkin rakentaa. Se toki harmittaa ainakin itseäni, että minulla se maailma jäi tuon itsetarkoituksellisuuden ja yliyrittämisen taakse, mutta antaapahan sitten ihan mainiota perspektiiviä, tekee taas paremmista kirjoista parempia kun lukee välillä niitä kehnompiakin. :)
PoistaJa jos olet lukenut Enkelten veren, en tiedä antaako Mehiläisten historia hirveästi enempää, siinä ei juuri mehiläisistä puhuttu, vähän höperöistä henkilöhahmoista vain! :D Sinisalo onnistui aiheen kanssa aivan mielettömän paljon Lundea paremmin.
Siis mitä peppua, multa on mennyt näköjään useampi sun postaus ohi. Pomppasivat äsken vastaan bloglovinin feedissä ja katsoin, että mitä, 10 päivää sitten julkaistu, yli 10 päivää sitten julkaistu... joko olen ollut sokea, tai bloglovin temppuilee. Argh.
VastaaPoistaMutta onneksi pongasin nämä nyt, koska on niiin ihanaa lukea muiden koosteita ja etenkin näitä nostoja, joissa punnitaan vuoden parhaita tai pahimpia.
Stoner oli minulla edellisvuoden parhaimpia ja Lempi pääsi listalle tänä vuonna. Luoja lasta auttakoon oli siinä rajalla, mutta lopulta siinä raakaa karsintaa tehdessäni totesin, että vaikka se oli upea kirja, henkilökohtaisella tasolla jokin jäi uupumaan. Muitakin hyviä (ja huonoja) listoillasi on. Mehiläisten historian palautin lukematta kirjastoon, lienet yksi heistä, joka päätökseen vaikutti :D
Haha, vähän nurinkurista olla se, joka leimaa kirjan niin huonoksi, ettei siihen sen vuoksi muut tartu, mutta toisaalta, sanoisin että se oli se kirja, en minä :-D
PoistaMutta viime vuosi oli kyllä hurjan hyvä kirjavuosi, siitä ei pääse mihinkään! Tuli vielä luettua niin monella tapaa hyviä kirjoja, että pelkän parhaiden kirjojen listan tekeminen olisi ollut minulle aivan mahdotonta, näin se onnistui paremmin. :) Mutta on meillä paljon yhteisiäkin lemppareita kyllä, Lempi muun muassa oli varsin mieletön. :)