EVIE WYLD : KAIKKI LAULAVAT LINNUT
♥ ♥ ♥ ♥
285s.
Tammi 2016
Alkuteos: All the Birds, Singing (2013)
Suomennos: Sari Karhulahti
Suomennos: Sari Karhulahti
No nyt löysin itselleni sen täydellisen kesäkirjan. Kirjan, jossa on jännitystä, tietynlaista viihteellisyyttä mukaansatempaavuuden muodossa, ratkaisemattomia mysteereitä sekä hiljalleen aukeavia menneisyyksiä. Ehkä siis viimein alan oppia, etten kaipaa kesällä sen enempää hömppää kuin muutenkaan, mutta tällaiset pienet mysteerit kiehtoo näin lomafiiliksissä sitäkin enemmän.
"Olen peittänyt jälkeni, siitä on seitsemän kuukautta ja peitin jälkeni, mutta sydämeni pamppailee ja joudun ottamaan tukea seinästä, jotta en horjuisi. Hämähäkki reagoi liikkeeseeni tekemällä pienen kierroksen ja asettuu sitten takaisin paikoilleen. Silmä värähtää, ja minun tekee mieli työntää peukalonkynsi suoraan siihen mutta en pysty koskemaan siihen eikä suihkukopissa ole ainuttakaan terävää esinettä, jolla sitä voisi tökätä. Sen iiris on hailakansininen, ja se mittailee minua päästä jalkoihin.
'Minä tiedän mitä sinä hommaat', silmä sanoo. Se katoaa, ja tumma hahmo siirtyy pois. Sydämeni jyskyttää. Katson oksanreiästä ja näen Claren hoippuvan keritsemishallin suuntaan. Hän on ollut koko viikon poissa ja saanut jotain selville."
Wyldin ensimmäinen suomennos Kaikki laulavat linnut lähtee liikkeelle sumuiselta saarelta jostain päin Britanniaa. Se kertoo tarinaa Jakesta, voimakkaasta ja vahvasta naisesta, joka asuu itsekseen pienessä mökissään ja hoitaa lampaitaan. Ja samalla kun se kulkee nykyhetkessä eteenpäin, selvittää hiljaa pimeässä hiipien sitä jotain, mikä tappaa yksi kerrallaan Jaken lampaita, viiltää niiden vatsat auki yön pimeydessä, syventyy sen joka toinen luku taas päähenkilön menneisyyteen kulkien yhdestä käännekohdasta takaperin kohti aivan ensimmäistä alkua, sitä hetkeä, jolloin kaikki kääntyi ja ajoi tulevaisuuden kohti nykyisyyttään. Ja se toimii, ehdottomasti minulle ainakin.
Kaikki laulavat linnut on yhtäaikaa jännittävä ja paikoillaan seisova. Sitä tekee mieli ahmia sata sivua kerrallaan, ja silti jo yhden tai kahden luvun jälkeen se on laskettava välillä käsistä, jotta tapahtumia ehtii rauhassa pohtia ja laittaa paikoilleen. Kirjassa ei ole yhtään turhaa lausetta, ja jokainen tarkkaan viritelty kappale kuljettaa hiljalleen lukijaansa kohti päätepisteitä, alkua ja loppua. Siinä on synkkää ja täysin odottamatontakin huumoria, ja se on jollaintapaa ennenkaikkea rumankaunis. Sellainen, jonka tunnelma on yhtäältään hieman vastenmielinen, mutta siitä huomaa silti pitävänsä kovasti. Ja eniten pidin sen lopusta. Oikeastaan niistä molemmista, siitä, joka loppuu viimeisillä sivuilla ja toisesta, joka alkaa ensimmäisillä. Pidin uskalluksesta jättää auki, rohkeudesta antaa ymmärtää selittämättä liikaa. Usein tämänkaltaiset kirjat pitävät otteessaan vaikka kuusikin sataa sivua, ja lopulta loppu on hurja pettymys, mutta kerrankin osattiin tehdä toisin. Muuten kirja saisi ehkä kolme tähteä, noin niinkun neljän tähden kirjallisuuteen yleisesti verraten, mutta lopun takia annan vielä yhden enemmän. Ja suosittelen ehdottomasti muillekin, kesälukemiseksi, viikonlopuksi, matkalle, jolla on aikaa lukea tämä lähes kerralla loppuun, kunnolla keskittyen. Ei tämä kirjallisuusmaailman tähtiin ehkä lukeudu, mutta sitäkin parempaa ajanvietettä se kyllä on.
Minäkin pidin tästä, mutta en ehkä ihan yhtä paljon ihastunut. En oikein tiedä mikä hiersi, mutta jokin jäi hiertämään. Ja lopetus tuntui samaan aikaan jotenkin todella toimivalta, nerokkaalta jopa ja sitten kuitenkin vähän laiskalta ratkaisulta - kuin ei itsekään tietäisi, mitä sitten. Mutta toisaalta pidän myös tällaisista lopuista.
VastaaPoistaJa tämä oli kyllä luettava kerralla!
Musta tuntuu että tämä oli täydellinen lomakirja - toiseen hetkeen tai säröisempään lukemistahtiin tarina ja tunnelma olisi kärsinyt varmasti paljonkin. En tiedä muistanko tätä lempikirjojeni sekaan enää joulukuussa, nouseeko se vuoden tärkeimmäksi, tuskin, mutta tuohon hetkeen se oli jopa yllättävänkin hyvä. :)
Poista