ALICE MUNRO : HYVÄN NAISEN RAKKAUS

 

ALICE MUNRO : HYVÄN NAISEN RAKKAUS

♥ ♥ ♥ ♥

386s.

Tammi 2000

Alkuteos: The Love of a Good Woman (1998)
Suomennos: Kristiina Rikman

Muistan napanneeni ensimmäisen Munroni, Liian paljon onnea -novellikokoelman, lukuvuoroon viime syksynä Pienen kirjaston Katrin monien (Goodreads-)kehujen saattelemana. En aiemmin juurikaan ollut novelleja lukenut, muutamia yksittäisiä teoksia vain, mutten niin kokenut niitä omikseni. Tuo kokoelma kuitenkin hurmasi, ja päädyinkin lisäilemään lukulistalleni lisää kyseisen kirjailijan teoksia. Kerjäläistytöstä en sitten ihan niin kovin lämmennytkään, mutta kun kirpuilta ja isotädin hyllystä on useampikin Munron kirja vielä noidenkin kahden jälkeen omaan luettavien pinoon eksynyt, olen varaillut niitä hetkiin kun kaipaa jotain hyvää ja oikeasti laadukasta kirjallisuutta.

Ja sellainen hetki oli ilmeisesti taas nyt. Hyvän naisen rakkaus -kokoelma sisältää kahdeksan laajaa kertomusta, joissa jokaisessa on enemmän tai vähemmän keskiössä vahva naishahmo ja joko hänen oma tai vieressä oleva perheensä. Novellit ovat toisistaan irrallisia, mutta niiden hieman petollinenkin arkisuus sisältää jokainen voimakkaita tunteita, haaveita, kuvitelmia ja asetelmia, jotka voisivat olla ihan hyvin totta, ihan tänä päivänä, tässä ja nyt. Sellaista syvyyttä, että ei voi kuin ihmetellä, miten yhden kirjailijan tuotantoon näin paljon tarinoita ja näkökulmia voikin mahtua.

"Ja jos laki muuttuisi, voisi muuttua muukin. Ajattelen nyt sinua, sitä että et kenties enää häpeilisikään naida raskaana olevaa naista. Koska siinä ei olisi mitään hävettävää. Muutama vuosi eteenpäin, muutama vain, ja se on juhlan aihe. Raskaana oleva morsian kukitetaan ja talutetaan alttarille jopa teologisen tiedekunnan kappelissa.

Vaikka jos niin tapahtuisikin niin aina keksittäisiin jotain muuta hävettävää, jotain muuta pelättävää, jotain muita virheitä joita pitäisi välttää." (Novellista Muutoksen aika)

Munron novellien ehdottomasti suurin vahvuus on niiden laatu. Jokainen on taidolla tehty olematta silti tekemällä tehtyjä. Rakenteet vaihtevat pitäen mielenkiinnon yllä läpi kokonaisten tarinoiden, yli novellirajojen aina etukannesta viimeiseen sivuun saakka, tarinoiden arkinen pienuus kasvaa suureksi, kun niitä kertoo niin hurjan tarkkanäköisesti ja kokonaisvaltaisesti. Munron ansiosta sellaisetkin pienet tunteet muuttuvat tietoisiksi, joita ei ole koskaan huomannut, mutta on silti aina tiedostamattaan itsessään kokenut. Maisemista ja miljöistä tulee totta, henkilöhahmot ovat yhtä realistisia ja vahvoja kuin täysin lihaa ja luuta olevat ihmiset vierelläni aamubussissa, jossa kirjaa luen. Lukukokemus on niin kokonaisvaltainen, että vaikka lukiessa ei tunne täyttä vakuuttumisen tunnetta, jää tarinat mieleen sellaisina, joita saattaisi joskus vahingossa kertoa eteenpäin omalle ystävälleen joskus käyneinä.

Ja laadun lisäksi tästä teoksesta löytyi myös tunne. Täytyy tosin myöntää, se ei löytynyt ensimmäisten kolmen novellin aikana. Liekö syynä itse tarinat vai ensin ihan hurjan kamala aikaerorasitus, jonka syövereissä väkisin hereillä itseäni pitäen kirjaa luin ja myöhemmin taas lomaltapaluuväsymys, joka jetlagiakin raastavammin vei pääni ihan omiin tahmaisuusluokkiinsa, mutta ajattelin jo puolivälin paikkeilla ottaa tämän rinnalle jotain muutakin luettavaa, palata tähän sitten hieman paremmalla hetkellä. Se ajatus kuitenkin jäi, ja kun väsymys väheni, alkoi tarinatkin viedä mukanaan. Ja kaksi viimeistä novellia, Muutoksen aika sekä Äitini uni nousivat molemmat ihan lempinovelleikseni Munrolta ylipäätään. Tai jopa lempinovelleikseni, ihan vain ylipäätään. Jos tähän asti Munro on ollut minulle lähinnä todella laadukasta, mutta silti hieman tunnetasoltaan neutraalia kirjallisuutta, kääntyi kelkkani nyt, toivottavasti lopullisestikin. Tämän kirjan jälkeen voin jo sen ehkä sanoa, Alice Munro on todella matkalla yhdeksi lempikirjailijoistani. Ja se on varsin ihanaa se, hirveästi mikään kun ei ole ihanampaa kuin tarttua oman lukemattomaan kirjaan, josta tavalla tai toisella nauttii ihan jo vain siksi, että sen on kirjoittanut lempikirjailija.