TONI MORRISON : LUOJA LASTA AUTTAKOON
♥ ♥ ♥ ♥
186s.
Tammi 2016
Alkuteos: God Help the Child (2015)
Suomennos: Kaijamari Sivill
Suomennos: Kaijamari Sivill
En muista milloin olisin viimeksi lukenut näin paljon aivan tuoretta, joko tänä vuonna alunperin julkaistua tai käännettyä kirjallisuutta. Vuoden 2016 kirjoihin kuuluu myös Toni Morrisonin Luoja lasta auttakoon, kirja joka on valloittanut kirjabloggaajia jo varsin vahvaan tahtiin alkuvuoden aikana. Katrin blogista itsekin tämän helmikuussa lukulistalleni nappasin, Taina Maagisen realismin arvioon törmäämisen jälkeen nappasin sen kirjaston varauslistallekin.
"Tieteellisesti sellaista asiaa kuin rotu ei ole olemassakaan, Bride, ja siksi rasismi ilman rotuja on valintakysymys. Sitä opettavat totta kai ne, joille se on tarpeen, mutta silti se on valintaa. Ne jotka sitä harjoittavat, eivät olisi mitään ilman sitä." (s. 147)
Luoja lasta auttakoon on nobelistikirjailija Toni Morrisonin uusin teos, 85-vuotiaan kirjalijan raikas ja vahva romaani keskeltä nuoruutta ja sen kipupisteitä kun lapsuudesta pitäisikin siirtyä itsenäisesti aikuisuuteen. Kirja sijoittuu nykyaikaan, mutta sen tarina ja teemat ovat niin universaaleja ja aikaa kestäviä, ettei ajalla eikä paikalla varsinaisesti ole merkitystä. Kirja lähtee liikkeelle sinisenmustana maailmaan tulleen Lula Annin syntymästä, siitä kipuilusta, jonka tuo syvä ihonväri vaaleammassa äidissään Sweetnessissä aiheuttaa. Isä jättää liian mustan perheensä, äidin on vaikea edes koskettaa tytärtään. Tästä lähtee liikkelle nimensä Brideksi muuttaneen nuoren naisen tarina, ja se onkin vahva huuto hyväksytyksi tulemisen tärkeydestä.
Luoja lasta auttakoon on tiivis, riisuttu ja osuva teos.
Se on raikas ja vahva, ja vaikka se tunnetasolla
jäikin hieman etäiseksi, on se kirjana todella hyvä.
180-sivuinen kirja pakkaa hyvinkin karsitusti itsensä täyteen tärkeitä teemoja ja vertauskuvallisuutta. Se osuu todella oivallisesti asiaansa, käy läpi lapsuuden kivut matkalla aikuisuuteen, omien tekojen ja kokemusten suhteen tulevaisuuteen. Kirja oli yllättävänkin helppo lukea, en tosin tiedä yllätyinkö siksi, että oletin, että nobelkirjailija kirjoittaisi raskaammin vai siksi, että edellinen tuntui tahmeammalta, mutta tämän teoksen tyyli vei kyllä vahvasti mukanaan. Luoja lasta auttakoon onnistui olemaan kokoonsa nähden suuri teos, ja se siitä tekikin varsin upean lukea. Se käsittelee asioita kiehtovasti yhtä aikaa täysin suoraan ja vertauskuvallisesti, rehellisesti ja valheen ilmitulemisen kautta. Kirja on yhtaikaa paikallaan ja liikkeessä, siinä on realistinen ote, mutta silti se osaa hämmentää jatkuvalla tapahtumasarjallaan, jonka ei ole enää tarkoituskaan olla sitten kuitenkaan aivan realistinen. Kirja imee hyvin vahvasti mukaansa, se pitää otteessaan ja antaa lukijalleen paljon, vaikken tällä kertaa siitä silti ihan täysin viiden sydämen verran irti saanutkaan. Ehkä tämä siis kuuluu siihen hyvien kirjojen kategoriaan, joista pitää kovasti, vaikkei rakastunutkaan. Hyvä kirja ja lempikirja kun ovat käsitteinä aivan erit, lempikirjojen kun ei aina tarvitse edes välttämättä olla näinkään hyviä osuakseen itsessään johonkin aiheuttaen pitkiäkin tunnereaktioita. Tätä suosittelen kuitenkin lämpimästi, harvoin näin laadukkaasta kirjallisuudesta saa nauttia.
Ai vitsit, mulla on ennestäänkin pitkä luettavien kirjojen lista, mutta se vaan kasvaa sun postauksia lukiessa! Jos annat kirjalle hyvät arviot, haluan lukea kirjan sen takia, mutta jos sä et tykännyt kirjasta, haluan yleensä lukea sen siltikin koska sen juoni kuulosti mielenkiintoiselta sun kuvaamana ja mä haluan nähdä että oliko se todella niin huono (Esimerkkinä, mun lukulistalle päätyi mukaan Pulkkisen Raja) :D
VastaaPoistaHaha, ihana kuulla! (kai? :D) Minäkin olin syksyllä, ennen kuin muiden kirjablogit löysin kunnolla, siinä tilanteessa, että saatoin haahuilla ympäri kirjastoa miettien että mitähän lukisin seuraavaksi! Nyt ei kyllä sitä pulmaa enää ole, lukulista ja kirjastovaraukset paisuvat aivan hurjaa vauhtia, ja sitä vaan miettii että miten nämä kaikki ehtisikin lukea. No, eipä lopu tekeminen kesken ;-*
PoistaKiva, että luit ja tykkäsit. Minullekaan tästä ei mikään lempikirja tullut, mutta vaikuttava tämä on. Ja mikähän siinä on, että Nobelin voittaneelta jotenkin aina odottaa vähän vaikeaa kirjaa? Vaikka moni kirjailija jo osoittanut, että näin ei suinkaan aina ole ;)
VastaaPoistaPositiivinen yllätys ehkä näin päin, kyllä! Olin varannut tälle pidemmänkin lukuajan, ja nyt ei olekaan yhtäkkiä mitään luettavaa kun kirjastokaan ei ollut tänään auki, että varauksiani pääsisin hakemaan, haha. Mutta ihana lukukokemus kyllä, kiitos vinkistä :-*
PoistaLuen tätä parhaillaan. Olen tykännyt kirjasta, vaikka onkin surullinen aihe.
VastaaPoistaToivottavasti pidät loppuun saakka! Tää oli kyllä mukava lukukokemus :>
PoistaMukava kuulla, että pidit kirjasta! Olen itse ollut viime aikoina tosi innostunut Toni Morrisonista. Seuraavaksi meinasin lukea häneltä Jazzin, joka jo odottelee yöpöydällä.
VastaaPoistaJoo minä haluaisin ehdottomasti myös lukea Morrisonia lisää, ihana löytää uusi kirjailija kenen tuotantoon tutustua! :)
PoistaOi, kuulostaapa mielenkiintoiselta! Mä huomaan vähän vältteleväni kirjoja, jotka tuntuu olevan blogeissa pinnalla, koska tuntuu, että luen ite tosi erilaisia kirjoja. Mulla on kai pieni kirjakriisi menossa, kun tuntuu että vähän välttelen "aikuisten kirjoja" koska haluun lukea nuorten fantasiaa :D Vaikka onkin joitain aikuisille kategorisoituja kirjoja, joita rakastan, kuten Siilin eleganssi ja Riikka Pulkkisen kirjat. Kai mä välttelen näitä blogeissa esiin nostettuja kirjoja koska pelkään, etten tykkää niistä tai ymmärrä niitä. Ihan tyhmä aihe kriiseillä mut tällasia mä mietin tiistai-iltana... :'D
VastaaPoistahaha, ymmärrän täysin! mutta miksi kriiseillä, sun blogin hienous piileekin siinä omanlaisuudessaan, ja jos kaikki jatkuvasti ympäri kirjablogiskeneä lukee vaan jatkuvasti keskenään samoja kirjoja, ei se hirveästi enää uutta inspiraatiota kenellekään tarjoa! :>
Poista