ITÄMAISET SUOSIKKINI

Vaikka kotimaisuus on tänä vuonna ollutkin aika vahvasti se lukemiselle teemaa antava alue, luen minä muutakin. Yleensä vielä enemmän kuin suomalaista, ja usein minua eniten hurmaakin kirjallisuus länsimaiden ulkopuolelta. Lähi-Idän kirjallisuus on pitkään ollut suosikkiani, nigerialalainen Chimamanda Ngozi Adichie on taas ehdottomasti yksi lempikirjailijoitani. Mutta se maailman kolkka, jonka kirjallisuutta on lähivuosina silti jostain syystä tullut eniten luettua, on kaukaisempi Aasia, ja kun viimeksi vinkkailin kotimaisia suosikkejani, on nyt näiden itämaisten vuoro.

01. LISA SEE : LUMIKUKKA JA SALAINEN VIUHKA

Tämä kirja on täysin satunnainen kierrätyskeskuslöytö, jonka taisin napata mukaani noiden kirsikankukkien vuoksi, haha. Vaikka nimi kuulostaakin vähän liian tyttökirjallisuudelta omaan makuuni, ei sen todella kannata antaa hämätä, tämä kirja on nimittäin ihana. Kirja on tarina kahdesta 1800-luvun kiinalaistytöstä, joista tulee toistensa salaiset kirjeenvaihtoystävät. Toinen heistä syntyy köyhään maanviljelijäperheeseen, mutta koska hänen jalkansa onnistutaan sitomaan erityisen kauniisti (että sellaiset kauneusihanteet sitten), takaa se Liljalle nousun sosiaaliluokassa entistä korkeammalle. Sisätiloihin suljetut naiset ovat toistensa suurin tuki ja  samalla myös vahvin rakkaus keskellä Kiinan hyvin patriarkaalista kulttuuria, mutta sillä voi olla myös kohtalokkat seuraukset. 

02. RANI MANICKA : JASMIININ TUOKSU

Tämän kirjan taas sain siskoltani joululahjaksi jokunen vuosi sitten, ja siitä muodostuikin varsin suuri kirjarakkaus itselleni. Rani Manicka on malesialainen kirjailija, ja vaikka tämä nyt taitaakin suuntautua enemmän sinne Etelä- kuin Itä-Aasiaan, heitän sen mukaan tänne genreen, että sekin johonkin mukaan pääsee. Kirja lähtee liikkeelle silloisesta Ceylonista 14-vuotiaana vaimoksi annetun Lakshmin mukana, ja jatkaa matkaansa Malesiaan seuraten neljän sukupolven tarinaa toisen maailmansodan ja Japanin miehityksen keskellä ja sen jälkeen kohti Dimpleä, Lakshmin lapsenlapsenlasta. Kirja on vahva tarina selviytymisestä, erilaisista ihmisistä, rakkaudesta, ja siitä, miten jokainen rakastaa täysin eri tavalla. Kirja on traaginen, kaunis ja vaikuttava, kuvaus siitä osasta maailmansodan historiaa, josta ei suuremmin kouluissa kerrota. Se on ihana, ja juuri sellainen, jonka pariin haluaisin jo pian palata uudelleen. 

03. HARUKI MURAKAMI : KAFKA RANNALLA

Löysin Murakamin kunnolla viime vuonna, Goodreadsin kehujen kautta. Aloitin Norwegian Woodista, rakastuin Kafkan kohdalla. Japaniin sijoittuvien tarinoiden jälkeen ei yleensä ihan täysin tiedä mitä on juuri lukenut, mutta Murakamin taianomainen tapa kertoa ja viedä tarinaa eteenpäin imaisee täysin mukaansa, ja siinä sitä ollaankin, useampi sata sivua myöhemmin, täysin hämmentyneinä. Kafka rannalla oli jotenkin todella klassinen Murakami kissojen kanssa puhuvine hahmoineen, jotka ovat joutuneet erittäin kummallisiin onnettomuuksiin lapsina ja itseään Kafkaksi nimittävinä poikina, jonka kohtalona on klassisesti tappaa isänsä ja naida äitiään. Kirja on todella taitava, fantasiamainen kuvaus, jonka jälkeen ei tiennyt mitä on juuri lukenut, mutta rakasti sitä kaikkea silti.

04. HARUKI MURAKAMI : VÄRITTÖMÄN MIEHEN VAELLUSVUODET

Hieman rauhallisempi ja tässä maailmassa olevampi Värittömän miehen vaellusvuodet on taas Murakamin uusimpia, ja vihdoin niitä, jotka on suoraan suomennettu japanin kielestä eikä englanninkielisistä käännöksistä. Tsukuru Tazaki on kasvanut tiiviin ystäväjoukon keskellä koko nuoruuteensa, kunnes aivan yhtäkkiä, ilman minkäänlaista selitystä hänet on siirretty ulos porukasta. Kun Tsukuru vuosia myöhemmin tapaa naisen, patistaa tämä hänet selvittämään menneisyytensä mysteerit ennen kuin voi antautua suurempaan suhteeseen miehen kanssa. Ja siitähän se selvitystyö sitten alkaa, se kulkee läpi Japanin ja koukkaapa se Suomessakin (mikä ei varmaan ainoaltakaan kirjaa markkinoivalta ihmiseltä olekaan koskaan jäänyt mainitsematta, voihan suomalaisuus). Kirja on lämmin ja kaunis, jouheva ja sujuva Murakami, joka on jo niin realistinen, ettei sitä meinaa aivan Murakamiksi uskoakaan. Hyvä ja helppo kirja kuitenkin, todellakin luettavan arvoinen.

05. BARBARA DEMICK : SULJETTU MAA: ELÄMÄÄ POHJOIS-KOREASSA 
& HYUN HEE KIM : SIELUNI KYYNELEET - OLIN TERRORISTI

Lainasin Suljetun maan siskoltani, ja se herätti varsin vahvan kiinnostuken pohjoiskorealaisten loikkareiden tarinoihin. Suljettu maa on vahva tarina täysin eristyksissä elävistä ihmisistä, joiden ainoa tehtävä on palvella suurta hallitsijaansa, mitään kyseenalaistamatta vaikka maata kalvaa järjetön nälänhätä ja kaikkialla ympäröi puhdas epähumaanius. Se on iskevä ja herättävä tarina useammasta pois päässeestä ihmisestä, joiden kohtalot ja taustat vetävät erityisen hiljaisiksi. Tämä kirja pitää kokea, se perustuu tositarinoihin ja oikeisiin haastatteluihin, ja se on ihan herättävä poistuminen kaunokirjallisuuden kentältä johonkin hieman todellisempaan.

Ja lähes yhtä vahvana, tosin hieman erilaisesta näkökulmasta Pohjois-Koreaa avaamaan nousee myös Sieluni kyyneleet, joka kertoo tositarinan omaelämäkerrallisesti nuoresta naisesta, joka on valittu poliittisen eliitin keskellä palveleman maata suurimmalla mahdollisella tavalla: räjäyttämään ilmaan eteläkorealainen lentokone, jotta, aivan järjettömän pelottavalla logiikalla, Koreat jälleen yhdistyivät. Kirja on tarina äärettömän taitavasta aivopesusta, ideologisesta pakkosyötöstä ja siitä lohduttomuudesta, jonka keskellä tuo aivan järjetön valtio saa ihan nykypäivänäkin elää. Nämä kirjat avaavat silmiä sille käsittämättömyydelle, mutta aiheuttavat myös vahvan voimattomuuden tunteen. (Ja laittavat ehkä myös hieman omia ongelmia parempaan mittakaavaan, ainakin toivottavasti.) Kumpaakin suosittelen, ihan ehdottomasti.

Onko nämä teokset teille tuttuja, kiinnostaako kauko-Itä ylipäätään? Ja jos teillä on jotain aivan superhyviä lukuvinkkejä Aasian suuntaan, otan niitä vastaan erityisen kiitollisena!